Kisan jälkeiset palauttavat treenit vähän venähtivät, kun herra Moo:n kanssa on ollut vähän hektistä. Mutta taas porskutetaan ja ehditään myös treenaamaan.

Palauttavissa tehtiin aluksi vähän seuraamista. Pienen etäisyyden ottamisesta palkkasin joko kehumalla tai naksulla. Lopuksi myös lelulla. Seisomiseen (nimenomaan liikkeestä seisomiseen) olen pitkähkön pohdinnan jälkeen muuttamassa hivenen käskysanaa. Jos mun pitää (kisatilanteessa) kovasti pohtia käskysanan äänenpainoa ja tavujen painotussuhdetta - metsään taidetaan mennä:). Joten jos muutos seis-sanasta sei-sanaan tapahtuu kivuttomasti, se muutos tehdään. Toisaalta, jos "sei" muistuttaa liikaa "ei"-sanaa, ehkä täytyy keksiä jokin muu käskysana. Onpas hankalaa! Käskysanat luoksetulon pysäytyksessä ja mahdollisesti ylempien luokkien kaukokäskyissä mietitään aikanaan erikseen. Kokeilussa vaihto toimi lupaavasti, treenataan ja katsotaan lisää. Otin muutaman seisomisen siten, että siirryin koiran taakse. Jonkun verran olen näitä tehnytkin aiemmin. Kerran Yello kääntyi.

Lopuksi vielä (suoria) luoksetuloja. Yello piti hyvää vauhtia, vaikka en mitenkään yllyttänyt sitä erikseen. Hyvähyvä.

---------------------------------------------------------------

Iltapäivästä ajeltiin Lempäälään osallistumaan AVO-luokan koulutukseen. Ohjelmaan sai kukin koirakko valita 2 liikettä ja lopuksi kaikki osallistuivat häiriötreeniin ja paikallamakuuseen.

Ensin mietittiin Yellon noutoa Anun kanssa. Ongelmamme ovat - jäätyminen, jos en anna apuja ja väljä sivulletulo (kiertää liian kaukaa ja jää kauas). Olen ajatellut tuon sivulletulon (myös luoksetulossa) olevan vaikeutta / paineistumista lähelle tulossa. Mutta ehkä se vaan on puuttuvaa tekniikkaa, koska nykyisinhän Yello tekee tosi innokkaasti. Näytettiin noudosta meidän "palastelutekniikkaa" eli 1/ pelkkä loppuosa vauhtina 2/ liikkuvan perään lähteminen 3/ "kokeenomainen" liike. Yello oli intona, jopa murahteli kapulanotossa liikkuvan perään lähetyksessä.

Ohjeeksi tuli rutkasti kapulanpitotreeniä (vaikka suorittaessa muita liikkeitä), kierron kautta noutoja (vaikka putkestakin). Sekä se apukäden häivytys. Yello ilmeisesti tarkistaa ollessaan mun selän takana, että pidänkö vasenta kättä makupalakuppina. Tulee tiiviisti, jos käsi on apuna, jää väljäksi, jos käsi ei olekaan kuppina. Vähittäistä häivytystä, sitä se vaan vaatii. Jos koira tekee sinne päin, ÄLÄ hyväksy tai palkkaa. Yellolle voi sanoa, että ei toi vetele (sievästi) ja ottaa vauhdista uusiksi ja palkata sitten oikeanlaisesta. Mulla on sen verran huonot refleksit, että tätä täytyy oikein mielikuvaharjoitella. Yellon kanssa tehtiin muutama kierto siivekkeen ympäri. Eka kerta oli vähän epävarma, mutta sitten jo löytyi vauhtia. Tätä on onneksi helppo treenata myös kotipihassa. Mahdollisimman paljon rentoja treenejä, jotta paineistumista ei tulisi. Tänään Yello ei ainakaan yhtään jäätynyt kapulan kanssa, vauhti pysyi koko ajan hyvänä.

Sitten pohdittiin hyppyä Miinun kanssa. Tehtiin ensin muutama istuminen. Yello tarjosi ensin vaan seisomista. Sitähän on tässä viime aikoina treenattu... Mutta sitten ymmärsi, että nyt on jokin muu treeni menossa. Sitten hypyn kanssa (korkeus n. 40 cm riitti näin ekaksi kerraksi). Ensin ei niin kokeenomaisesti vaan vähän vapaamuotoisemmin. Sitten jo enemmän kontrollissa. Hyppäämisen jälkeen kannattaa (aluksi) muistaa odottaa, että koira on kääntynyt kohden ohjaajaa ennen kuin annetaan se istu-käsky. Naksautus ja koira saa hypätä takaisin saamaan palkan. Pidemmälle esteen taakse hyppäämistä voi treenata esim. asettamalla sinne targetin tai makupala-alustan. Targetin tms. voi asettaa myös molemmin puolin hyppyä ja käskyttää koiraa toiselta toiselle. Liikettä kannattaa tehdä myös palasina, pelkkää loppuosaa jne.

Häiriötreeniä tehtiin Yellolle seuraamisliikkeen aikana. Häiriköt hiihtelivät meidän perässä, juoksivat välillä ohi ja huutelivat käskyä ja käskivät kääntymään. Loppupuoliskolla lisättiin vielä tasoa ja mukana oli tennispallon heittelyä. Aika hienosti Yello teki, vaikka ihan just näin kovaa häiriötä ei ole aiemmin treenattu. Pallo meinasi olla vähän liikaa, mutta siitäkin selvittiin lähes kunnialla.

Paikallamakuun otin kisanomaisesti (muut ohjaajat jäivät näkösälle ja ainakin toinen palkkasi koiraansa välillä). Yello teki muuten kympin paikallamakuun, mutta jostakin syystä mun jättökäskyllä nousi istumaan. Enpäs muista tällaista tapahtuneen ihan toviin, ehkä joskus muinoin alkeisharjoituksissa. Mutta muuten olen tyytyväinen lähes vieraassa paikassa vieraassa seurassa tehtyyn makuuseen.

 Lopputoteamana oli mm. että liikkeitä kannattaa tehdä mahdollisimman paljon palasina, ei pelkkiä kokonaisuuksia. Näin olenkin tehnyt, mutta vieläkin enemmän varmasti kannattaa.