Yello osallistui heti aamusta Suomalaisen agikoulutukseen. Sen anti oli oikeastaan pähkinänkuoressa tämä lausunto: "Sulla on 2 eri mahdollisuutta; opettaa se koira teknisesti niin taitavaksi, että sitä on helppo ohjata kaukaa TAI opetella suunnittelemaan kuhunkin rataan muutama kohta, missä pystyy ottamaan tarvittavaa etumatkaa koiraan." Öh, siis ei mitään uutta ja ihmeellistä:(. En toki mitään maailmoja valaisevaa ja yhdestä treenikerrasta selviävää ihmeidentekoa odottanut, mutta eipä se anti kovin kummoinen kuitenkaan ollut. No, treeni treeninä ja onneksi radat olivat ihan kivoja, haasteellisia sellaisia 1-luokan koiralle.

Eka pätkä meni ihan kohtuullisesti, siitä jäi ihan kiva fiilis. Virheitä toki tuli, niitä tyypillisiä ja vähän myös epätyypillisiä. Eli rimoja ekasta kategoriasta, pujotteluvirhe sieltä toisesta. Radan alkua otettiin kerta jos toinenkin. Siinä oli jopa vaikeuksia lähdössä pysymisessä! Eikä se edes ole (enää) ongelma (kop kop puuta). Kierrokset ennen omaa vuoroa (meni viimeisenä) oli aikalailla kaakossa ja pelkäsin jo pahinta (ihan vallatonta esteille karkailua täysin out of control....). Onneksi mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut.  Mun ohjausvirheen takia jouduttiin tahkoamaan tuota aloitusta. Oletin/toivoin Yellon irtoavan hypylle nro 4, mutta sain sen aina oikaisemaan ja ottamaan väärän hypyn lähempää. Sitten jo saatiin onnistumaan ja vippaus putkeen ja KIIRE persjätöllä ohjauspuolen vaihtoon ennen toista putkea. Sitten jo sikamaisenKIIRE käännöshypyille (tavallaan u-käännös, mutta vähän vielä vaikeampi, hypyt eivät oleet tasassa). Enhän mä ehtinyt yhtään mihinkään.... U-käännöksen (jälkimmäiselle hypylle vastaanottovalssi) jälkeen muuri ja putkeen ja toiseen putkeen. Äh, ei Yello irronnut mihinkään, kun mä olin liikaa takana ja juoksulinjat (eli esteet kans) olivat vähän viistoissa linjoissa toisiinsa nähden. Eli luki muurin vieressä olevaa putkea, ei sitä, mikä oli edessä hivenen viistosti vasempaan. Arggh. Kun ei ehdi, ei vaan ehdi.

Putkien jälkeen rengas ja keinu (johon tietysti unohdin ekalla kerralla hidastuksen ja ylösmenoon ei TIETENKÄÄN malttanut vauhdista pysähtyä) ennen luukutusta kaarella oleville hypyille. Ne hypyt Yello teki täysin itsenäisesti ja sinkosi sinne putkeen (suora). Siitä tiukkaakin tiukempi käännös pituudelle (eipä tuokaan heti onnistunut, en osannut vain ohjata). Pituudelta vielä suljettuun kulmaan kepeille ja maalihyppy. En oikein tiedä, mitä tuolla luukutuskaarella ja suoralla putkella olisi ollut tarkoitus tehdä (1-lk koirakot), kun vielä jatko oli sikavaikea pituudellemeno. Ja pituuden vieressä hankalasti hyppy. Vikatoistolla sain kyllä Yello-Yello-Yello-huudolla koiran kääntymään nätisti putkesta (ei tullut ihan miljoonaa) pituudelle. Hiukka sit oli vaikeuksia toistokerroilla sen pujotteluun irtoamisen kanssa. Äh, meidän vahvuudet on ilmeisen ohuesta paperista vielä. Ihan hirmusti tuossa sai tehdä töitä, että sai edes pätkän kerrallaan radasta toimimaan ja onnistumaan.

Toka pätkä oli ihan kiva joo myös, mutta se ei mennyt ihan tuon ekankaan veroisesti. Ajatusvirheitä multa ja niitä Yellon heikkoja lenkkejä radalla. Sekä vahvuudet pettivät tai lähinnä taas se pujottelu:(. Alkuhyppyjen kautta puomille (jonka alla oli putki). Sanomattakin selvää, että putkessa oltiin muutama kerta, ennenkuin se puominpää löytyi. No, ohjaaja oli kyllä aluksi ihan ikäänkuin ITSE menossa sinne puomille elikkäs komiasti koiran tiellä. Ihme, kun ei mennyt:(. Kontaktien kanssa myös pientä säätämistä tässä, mutta ei kai niitä liian vakavasti kannata ottaa. Eli ne ylösmenot lähinnä. Meillähän piti olla perjantaina treenit (olisin ehdottomasti halunnut ekstratreenien ja näiden treenien väliin omat treenit, jossa olisi voinut hioa niitä kontakteja, ei ole kiva tehdä epävarmoja kontakteja radalla 2 krt peräkkäin. Mutta ne normitreenit peruttiin kentän kunnostuksen takia, joka tietysti oli tosi iloinen ja tärkeä juttu ). Puomilta kärkihypyn kautta keinulle (siihen kontaktit ok) ja renkaan kautta putkeen ja hypyn kautta (helppoon) avokulmaan kepeille. Ekan toiston sain tähän kohtaan ihan kohtuullisen. Vieläpä pujottelussa Yello kesti sivusuuntaetäisyyden kasvatuksen, mutta sain sitten seuraavasta esteestä eli pituudesta ohi.

Pläyh, sitten kun alettiin hioa, olin jo ulapalla eli onnistuin pilaamaan kaikki. Jo putkella ohitusta, meni epävarmaksi ja rupesi arpomaan, että mitähän estettä se emäntä tarkoittaa. Keskusteltiin rintamasuunta-avun määrästä suhteessa ohjaajan etäisyyteen putkeen. Eli vartalo-apuni oli liian "mieto". Sitten rimaa alas ja hermopinne ylös. En sit tiedä, oliko "väärin" pysähtyä rimanpudotuskohtaan (en joka krt pysähtynyt ja ainaskin kerran pudotus oli kyllä koiran syy, muut otan sitten omaan piikkiin). No, vihdoin tästä päästiin puhtaasti ja pujottelussa sitten etäännyn liikaa, eikä Yello maltakkaan pujotella loppuun. Ja etääntymismäärä on sitäpaitsi turhan suuri suhteessa sen hyötyyn. Jatkotilanne (suoran putken jälkeinen samainen u-käännös kuin ekalla pätkällä) ohjataan nyt eri tavalla jatkotilanteen jatkon erilaisuuden takia. Eli sitten kun tuo pujottelu menee, pituus ja suora putki menee, keskitymme siihen u-käännökseen. Siihen kulmataan ennen ekaa hyppyä, jotta saadaan suuntaa (tää on niin tuttua, niin tuttua, vaan vielä keskeneräistä) vasemmalle kääntymiseen. Ennakoin, rimaa lentää... Jään kääntämään liian niukasti, tulee jopa riman ALI. Arggh, taas ärsyttää. Jään siis jälkimmäiselle hypylle vain kääntämään koiraa oikealla puolellani, nyt ei tarvitse valssata ohjauspuolta toiseksi, koska ehdin mutkaputkella ennen loppusuoraa vaihtaa ohjauspuolen. Rämmitään loppua jotenkin kondikseen. Vähän tämä jäi musta keskentekoiseksi, mutta ei se koirakaan kerralla mahdottomia opi/jaksa. Töitä me joudutaan vielä urakalla paiskimaan, ennenkuin mitään valmiiksi saadaan. Jos saadaan.