Tuplanolla karkasi niin kauas, mutta niin lähellä se oli. Ensin agilityrata, jossa onnistuin panikoimaan koiran ensimmäisen riman päälle. Alku oli tanskalaistyyppinen rivi hyppyjä, 3 kpl. Siinä ei pitänyt olla mitään ihmeellistä. Mutta niin vain tulkitsin koiran suuntiman ensimmäisen riman päällä kohden edessä ollutta rengasta (ei tietenkään siis suoritettu) ja panikoin koiran alas kesken hypyn. Suoraan riman päälle. Nyt olisi kiva se videotarkistus, mitä tein, että koira oletti kakkos-esteeksi sen renkaan??!? VAikka tosiasia (ei lohduta) se, että olisin saanut sen siitä renkaan vierestä vielä käännettyä oikeaan suuntaan. Mutta sekunnin osissa nolla karkasi käsistä. Uskomaton emämunaus. Peilille tulee taas juttelemista aikatavalla... Rata oli ensinäkemältä hyvin vaikea, myös jotenkin epälooginen. Sellainen tekemällä vaikeaksi tehty. Tosin onneksi maxeille rataa hieman muutettiin (paria hyppykulmaa + pituuden kulmaa), joka kyllä teki sen paremmin vietäväksi. Jos niitä minikoirien kulmia olisi jätetty, olis nollat olleet tosi tiukassa! Mutta paljonkos mua lohdutti vetää nolla sen rimantiputuksen jälkeen? Jep, jep, ohjaus oli kyllä sellainen, että voin varmaan olla tyytyväinen, ei nyt ihan masentua kannata. Pujottelussa kesti hienosti valssauksen, pituuden jälkeisen tiukan käännön putkeen, puomin jälkeisen u-käännöshypyt (takana vaani tosi lähellä tärppihyppy), työnnön A-esteelle, kontaktilta veto vaikeaan hyppykulmaan, loppusuoran alussa hypyn jälkeisen tiukan välistäkäännön. Ei mitään helppoa rataa ja koira oli tosi kuulolla ja ihana vietävä. Ainoa selkeä miinus tuon riman lisäksi tulee puomin ylösmenokontaktilta. Unohdin jäädä taakse (viisto vienti puomille), eikä koiran etutassut osuneet. Joko takatassut osuivat, tai tuomari ei nähnyt. Minä en nähnyt osuivatko, mutta virhettä ei annettu.

Sitten vielä hyppikselle oli koottava itsensä. Tuomari muutti mini-medien jälkeen rataa aika ratkaisevasti. Hitusen helpompaan suuntaan. Alussa oli hyppyhässäkkää, vaikea pujotteluun vienti tavallaan 2 putken ollessa tärppeinä. Siitä alkoikin sitten helppo osuus. Hyppyjä ja putkia, ehkä nyt yksi putken vääränpään ohitus, mutta ei siinä meille ollut mitään vaikeaa tai uutta. Nolla rapsahti siitä sitten.