Tänään oltiin Suoknuutin agikurssilla Yarran kanssa. Rata oli vaikeaa pyöritystä, mutta ei mahdotonta tokikaan:). Vesisadettakin saatiin riittävästi, joten kumpikaan ei välttynyt kastumiselta. Onneksi Yarra ei reagoi sateessa agilitaamiseen, lätäkköönkin mennään vauhdilla. Mutta asiaan;

Alussa oli välistävetohypyt + putkeensyöttö (putki puomin alla, itse asiassa 2 putkea oli puomin alla), josta lievästi takaakierretylle hypylle, 90 astetta toinen hyppy ja veto putkeen. Pidin (typerästi) oletusarvona, että Yarra syöksyy putkeen, kun vain liikun sivusuunnassa eikä bongaa hyppyä putken vierestä (hyppy oli ihan linjalla). Ja hypylle karahti, ohjaajalle pitkä miinus oletuksesta:). Putken jatko oli radan mielenkiintoisin hyppy-putki-hässäkkä, jossa oli haastetta meikäläisen liikkumiselle, aivotyöskentelylle ja yläkropan hallinnalle. Ainakin noille. Yllättävän hyvin ehdin ensimmäiseen kääntökohtaan, jossa koira vedettiin mukaan hypynkiertoon (ylävartalo vei, kunnes koira oli oikealla puolella hyppyä). Tuo ei onnistunut täydellisesti kertaakaan. Koira ei mennyt väärin päin hyppyä, mutta aiheutin ohjauksellani ylimääräistä kaarrosta. En hyvistä ohjeista huolimatta onnistunut tekemään kääntöä kertaakaan tarpeeksi läheltä hypyn siivekettä-. No, siitä jatkettiin vetotyöntöhypylle (koira vedettin ensin pois väärästä suoritussuunnasta ja työnnettiin sitten itsestä poispäin hypylle), putkeen ohi ekan suun, taas vetotyöntöhypylle, josta lähetys eteen ja koiran ja ohjaajan väliin jäi toinen hyppy, mikä piti kiertää ulkokautta ja suorittaa sitten vastakkaiseen suuntaan. Sitä jauhettiin muutama kerta, kunnes sainkin onnistumaan. Jatkoon tuli julmettu kiire, kun oltiin menossa suoraan putkeen, josta muutama leikkaushyppykuvio. Hieman hirvitti, mutta oikeastaan mokasin vain hyppysarjan viimeisen. Ehkä me ne vielä opitaan, toki treeniä tarvitaan rutkasti... Ohjeena tuohon jatkotilanteen kiireeseen oli sellainen, että mun pitää lähteä liikenteeseen heti, kun koira lukitsee(suorittaa) sitä edellistä hyppyä. Sain pari toistoa tehtyä niin ja ehdinkin huomattavasti paremmin. Tuossa veto-kohdassa pohdittiin mun sijoittumista, joka kuulemma (koskee kai ihan koko perusohjaustani) pyrkii pysymään kaukana koirasta. Onhan siitä joskus etua, mutta toisaalta välillä aiheuttaa koirassa epävarmuutta. Pitäisi siis oppia lukemaan rataa paremmin, jotta pystyisi tukemaan koiraa siellä, missä sitä tukemista tarvitaan. Kokeiltiin tuota yhtä hyppykohtaa kauempaa ohjattuna ja sitten myös lähempää ohjattuna. Läheltä ohjattuna pidin rintamasuunnan pois hypystä niin kauan, kunnes koira oli varmasti ohi väärän suoritussuunnan ja vapautin siitä sitten koiran suorittamaan. Siinä ainakin toimi hienosti ja ehdin siitä vielä jatkamaankin rataa mainiosti. Hmmm, herätti kyllä ajatuksia tuokin.

Välissä keinu, jossa sai hetken hengähtää ja taas lähdettiin... putkeensyöttö, hypylle, josta valssilla (tai yritin jopa käskystä persjättöä, joka epäonnistui ensin, mutta sitten löysin koordinaatit siihenkin) sinne puominalus putkisyheröön. Taas jotenkin oletin, että Yarra suoriutuisi peräkkäisistä putkista ilman erityisiä apuja ohjaajalta. Ja niin se ohitti ekalla yrittämällä jälkimmäisen putken. Vaan ei sitten enää, kun sitä hieman autettiin. Loistavat kaikki pujottelunsyötöt tänään (jonkinlainen helpohko avokulma). Sitten taas pujottelusta jatkui putkien kautta (helpommat mennä näin päin jostakin syystä ja vedättelin koiraa surutta) hypylle, josta uusi putki ja sitten alkoi... hyppykuviota pukkaamaan. Ensin U-käännös, josta hirmutärppien (putki-puomisydeemit) editse taitto välistävetohypyille, josta u-käännös, työntö 90 asteen hypyille (suoritettiin ulkokautta, joten joutui työntämisen lisäksi taas leikkaamaan..), vielä hypyn ohitse, u-käännös ja vihdoin puolivalssaus putkensuun ohi puomille. Puomilta vielä kerran toooosi kuolleeseen kulmaan putkeen ja yksi hyppy. Ja rata vihdoin kahlattu läpi:). Noilla välistävetohypyillä tapahtui luokattoman paljon (alkeellisiakin) ohjausvirheitä. Juoksin vain koiran kanssa eteenpäin, kun olisi pitänyt kääntää koiraa. Toisaalta myös vien kuulemma tuollaiset hypyt "sik-sak"-tyylillä, eli ohjauslinjani sahaa. Pitäisi kulkea tasaisesti hyppyjen suuntaisesti (lähellä hyppyjä) ja kääntää koiraa nimenomaan ylävartalon liikkeellä. Onneksi kohta alkaa taas syksyn jumpat, niin saadaan ehkä minunkin jumiutuneeseen yläselkääni liikettä...ja rutkasti toivottavasti.

Tuossa hyppyhärdelissä oli ensin huono haltuunotto tärppien edestä, tuli liikaa kaarta. Välistävedot tänään siis jostakin syystä huonoja, ennakoin liian vähän suuntamuutosten kertomista koiralle + tuo turha sahaus ohjaulinjan kanssa. Mutta mistä olen ylpeä oli tuo ysikympin hypyt ulkokautta työnnöllä + leikkauksella. En olis ikinä uskonut, kuinka hyvin Yarra siitä kohdasta suoriutui. Siis se taisi mennä parhaiten koko radalla... jos ei sitten oteta lukuun hienoja puomillesyöttöjä siitä putken editse. Ei mitäään epäröintiäkään!  Toisin kuin se viimeinen putkensuu ei meinannut millään löytyä. Eli vielä on treenattavaa siinäkin asiassa.

Yhteenvetoa; älä oleta mitään, vaan lue rataa ja toimi sen mukaan. Uskalla tehdä kisassa se, mikä on treeneissäkin tehty(=onnistunut). Älä ala tehdä mitään varmistuksen varmistuksia. Koira hämmentyy. Tähtää siihen, että suoritus kisoissa olisi rennon letkeä. Hyväksikäytä koiran irtoamista, milloin se vain on mahdollista. Unohda tulospakko, tähtäin tulisi olla suorituksen treeninomaisuudessa, tosiasiahan on, että parhaimmat suoritukset useinmiten tapahtuu juurikin treeneissä. Eli uskallusta ilman oletuksia. Juuri sellaisesta kisasuorituksesta tulisi olla tyytyväinen. Tuloksesta riippumatta.