Lenkin jälkeen jäätiin vähän pihaan treenailemaan. Ensin tunnaria. Toistoja tuhat tai jotakin sinne päin. On se nyt vaan kumma, jos kohta ei kirkastu tääkin homma tolle hunsvotille. Rakensin torneja 2-3 ja oma oli milloin keskipisteessä, milloin takana. Ne tornit on vaan niin ihana hajottaa. Väärän otti kerran suuhunsa epävarmana. Muuten toi kyllä omaa. Päätin, että loppuun on saatava sellainen toisto missä A / oma tulee kangertelematta B/ tornit pysyvät ehjinä C / ei käytetä sitä ääntä - ehei, sitä ei ole niin kovin mukava kuunnella. Ja tällainen toisto saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi (välissä käytiin kertaalleen piilottamassa oma lehtikasaankin). Olin jo seonnut toistolaskuissakin. Mutta on se vaan taivahan tosi, että toi eläin oppii tuon tunnarin. Tai sitten se PISTETÄÄN OPPIMAAN. Jo on ihme ja kumma jos ei jossakin vaiheessa ala toimimaan. Jokin metodi. Nih.

Seuraaminen oli ihan huippua tänään!! Tehtiin ihan "kaikkea" mahdollista. Eri nopeudet, käännökset (vasuriin takapää työskenteli aivan huipusti), juoksusta täyskäännös upeesti, askelsiirtymätkin paljon paremmin kuin yleensä. Oon tehnyt nyt jonkun verran tuota pohkeensiirtoa oikealle, jotta Yello oppisi sitä takapään käyttöä. Tehtiin ensin pohkeensiirtoa (ja jouduin tietysti itse kyttäämään sitä takapäätä, kun treenasin yksin). Sitten askelsiirtymät, joista vikana oikealle. Ja siis niin mahtavasti käytti takapäätään (ja ilmeisesti myös päätään). Joten tästä on nyt lupa nauttia hetken verran.

Jäävät. Pitkästä aikaa tehtiin KAIKKI jäävät. Ja se istuminen sujuu tosi mallikkaasti, se nyt ei tietenkään ollut yllätys:D: Seisominen tuli aika pienellä muistutuksella, maahanmeno vaatikin sitten vähän enemmän muistutusta.

Kaukoissakin pieni nytkähdys eteenpäin. Sei-maa ja sei-is- vaihdoissa saatiin lopussa hyvät toistot aavistuksen pienemmällä avustuksella. Treeniä treeniä lissää vaan.