(Yksilöissä ei yhtä hyvää menestystä sitten ollutkaan).

Ensin tempaistiin yksilö-agilityrata. Mietin siinä oikeastaan kaiken aikaa sitä aloitusta (1-4), joka meni sitten kuin vettä vain. Sain kulmattua ja käännettyä tosi hienosti Yellon 65 cm:n rimoista huolimatta! Matka jatkui kutakuinkin sujuvasti, kerran en ehtinyt suunnittelemaani valssiin ja se muuttui vastaanottovalssiksi. Siitä huolimatta rima pysyi, huh. Pituudelle vastaanottokin meni vielä hienosti. Sitten tultiin kohtaan, jossa koira piti ottaa hypyn jälkeen "kiinni", jotta ei olisi mennyt putkeen (loogisempi reitti) vaan A:lle. Mun haltuunotto oli noin vartin myöhässä (kun pelkäsin sitä rimaa) ja sinne putkeenhan se Yello meni... Ei virheitä alkuradalla - ei virheitä loppuradalla. Ketutusketutus mahtava.

Hyppyradalta ei jälkipolville kerrottavaa. Rytmi ja luotto koiraan kateissa. Ei jakoa. Hylky esteellä 4. Häpeällistä.

Joukkuerata oli suht simppeli pätkä, jossa oli 2 "vaaran"paikkaa. Pujottelun sisäänsyöttökohta tai oikestaan se, kumman ohjauspuolen halusi valita. Jos halusi helpommin syötellä sisään, jatko pujottelun jälkeen oli vähän hankala. Jos taas valssailisi toiselle ohjauspuolelle, saisi olla ajoituksen kanssa tarkkana, mutta jatko olisi huomattavasti helpompi. Valitsin ekan vaihtoehdon ja vielä 10s ennen radalle lähtöä valitsin pujottelun jälkeisen esteen ohjauksen. Siinä riiteli keskenään valssi pujottelun päähän (ja väsynein jaloin kohden pituutta) sekä takanaleikkaus (riski) pituudelle. Valitsin jälkimmäisen. Toinen pikkuhäröpaikka oli putken (nro 13) vieressä oleva hyppy, joka imaisi muutamankin koiran. JA ihanaa, että rimat oli 60 cm, en jännittänyt niitä yhtään! Otin agre-asenteen radalle, en halunnut missään nimessä kolmatta hylkyä samalle päivälle. NOT. Se olisi ollut ihan liian masentavaa. Ja sitä paitsi joukkueellamme oli rasitteena 1 hylkäys, joten tuloksen saadaksemme, meidän piti saada tulos. Sain viritettyä asenteen ja ohjauksenkin kohdalleen ja teimme nopsakan rapsakan nollan. Joukkeen tulos 10 ja pronssia! Jee.

Koetetaan, jos linkitys rataan onnistuisi. Kuvaaja Jyri Haapamäki. Ps. Älkää katsoko kamalaa ohjaustani pituudelle. Muuten suht onnistunut ohjaus ja fiilis oli juuri tuo, mitä tuuletus maalissa näyttää.

http://www.youtube.com/watch?v=QANzGleMDsE

Vielä pienet tottistelut illalla Mutalassa. Morriksen kanssa ensin seuraamista, maahanmenoja ja luoksetuloa. Yello teki luoksetulon loppuasentoja nakin avulla vetäen oikeaan paikkaan. Piti vielä ehtiä maahanmenoja, mutta ne täytyy tehdä huomenna aamusta, kun aika loppui kesken. Kisapaikalla oltiin tehty vähän seuraamista, mutta tällä kertaa ne meni huonosti. Ilmeisesti tein liian lähellä rataa, joten ei pystynyt keskittymään, kertakaikkiaan ei.