Tänään oli vuorossa extratreeniä alá vieraileva kouluttaja M.Kirveskoski. Kovasti tykkäsin, ei ollenkaan huono, vaan hitsin hyvä. Siis kouluttaja & treeni, nyt ei puhuta tästä ohjaajasta. Aina tällaisissa koulutuksissa tulee kyllä mieleen se, että paljonko vanha kettu enää uutta pystyy omaksumaan. Samoja virheitä ja "perustekniikoita" kun on tarpeeksi kauan viljellyt, tuppaa osaamaan sitten vain ne. Mutta kaikenlaista termistöä tänään taas tuli kuunneltua ja jotakin itse myös toteutettua. Jaakotus taisi mennä suht sujuvasti ja twist (yllätys) kans. Viskileikkaus ja mikälie taas vekkisylikäännös - apua. Mutta näitä pitää jälleen kerran vähän treenata, niin ehkä ne voi jonkun toisen kerran sujua vähän paremmin. Vaan on se tosi vaikeaa tuossa vauhdissa saada oikea käsi oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja sitten vielä miettiä vaikka, että kummalla jalalla astua. Puuh, ei sitten yhtään monimutkaista.. tai ei olis yhtään niin vaikeaa, jos saisi käyttää aikaa rutkasti. Mutta Yellon kanssa se on sula mahdottomuus.

Radan alussa tehtiin takaakierto jaakotuksella. Yellon rimaherkkyyden takia yritettiin tehdä meille uutta juttua eli merkkaamista. Eli siinä kädellä näytetään koiralle kohta, mihin sen pitäisi juosta ennen kuin menee hypylle. Eli kädellä merkataan kohta ja siirrytään sitten välittömästi ohjaamaan seuraavaa liikettä. No, eihän se sellainen nyt onnistu! Näytin ensin pari kertaa, mutta tähän Yellolle tarvitsisi makupala-alustan, koska se ei ota maahan pudotettua lelua palkakseen. Mutta rima pysyi kuitenkin hienosti, vaikka Yello lähti ohjausliikkeeseen hypylle niukasta linjasta. Puomin alla oli putki, mikä oli vähän inhottava juttu, koska tätä erottelua on tehty aika vähän. Ja se ylösmeno on tylsä, kun se pitää joka kerta jarruttaa ja ohjata. Eli itsenäisyys puuttuu. Yello sikaili tänään sekä puomin että keinun ylösmenot. Ei kontaktivirheitä, mutta ei puhettakaan opetetusta tekniikasta ennen kuin puhuttelin pari kertaa tiukasti. Harmillisesti myös naksuttelin kaikki ylösmenot refleksinomaisesti, joten sehän on koiralle epäloogista, kun kaikista sai "palkan". Toisaalta - en olisi tästä niin kovin huolissani, koska oikeat suoritukset saavat myös lisäpalkan (kehut), joka heijastuu myös alastuloon. Eli parhaat, nopeimmat ja varmimmat alastulot oli silloin, kun ylösmenoon pystyi antamaan suullisetkin kehut. Harmittavasti nämä meidän kontaktirutiinit kaipaisivat yhä edelleen huimasti enemmän ratatoistoja, jotta mä osaisin/malttaisin ne viedä. Toki siinä ei ole koko totuus, mutta osa joka tapauksessa.

Juttu harhautui johonkin.... No, putki puomin alla oli aluksi liian kiinnostava, mutta lopulta päästiin oikeinkin. Puomin jälkeen pituus ja avokulma kepeille + sivusuuntaetäisyyden kasvatus. Tässä ei ongelmia > pujottelua seuranneella hypyllä sössin riman alas, juoksin, en ohjannut. Hah, yksi asia kerrallaan onnistuu!  Hypyiltä putkeen A:n alle ja tiukka käännös keinulle. Sitten takaisin pujotteluun ja jälleen sivusuuntaetäisyyttä ja layerointia. Pujottelua seurasi putki (johon Yello hienosti kauko-ohjauksella), jonka jälkeen seuraava murheengryyni. Tanskalaiset hypyt (3) välistävedoilla. Siis niin ei mun laji. 2 hyppyä onnistuu, mutta 3. on jo liikaa. Lopulta kyllä sain oikean rytminkin aikaiseksi (varsinkin sitten Yellon vuoron loputtua, kun se oli jo juossut ½ tuntia..) ja puhtaan suorituksen.  Muistiin tähän, että seuraaviin vapaaharkkoihin 10 hyppyä peräkkäin ja sitten lähdetään vetämään välistä!

Seuraava ongelmakohta oli puolivalssilla veto A:lle (putki siellä alla ja kulkureitillä). Puolivalssini jäi seisoville jaloille... kerran väärin eli putkeen, mutta muut oikein eli A:lle. Tämä meni (vahingossa?) hyvin sujuvasti twistillä. Lopussa sitten hyppykuviossa vielä tekemistä, jotta saatiin menemään. Tehtiin kaikenlaisia versioita: viskileikkausta, vekkisylikäännöstä, niistoa jne. Jos tämän kuvion vielä muistan, sen voisi ottaa vaikka uudestaan huomisissa treeneissä. Noi tanskalaiset kyllä muistan sitten vähän myöhemminkin. Halusin tai en.