Osallistuimme Yellon kanssa vetämiini putkitärppitreeneihin. Treenien päätteeksi oli sellainen tunne, että olin laatinut ihan liian vaikeat harjoitteet, mutta vain se viimeinen putkenohitus ei onnistunut. Muut onnistuivat. Jäi vain vähän huono fiilis, kun just vika oli se vaikea.

Ensin ihan pieni pätkä, jossa ei ongelmia, ei tosin mitään vaikeaakaan. Varsinainen treenirata sisälsi 16 estettä. Se tehtiin 2:ssa osassa. Ensimmäinen pätkä siis (täytyy oikein muistuttaa itseään) meni tosi mainiosti. Vain kerran Yello meni väärään päähän putkea, mutta sittenkin vain se johtui mun ohjauksesta.

Sitten se loppupätkä. Siinä tultiin 3:n hypyn kautta tosi lähellä olleen putken ohitukseen tai siis piti ja piti ohittaa. Ei muuten mennyt ohi. Noiden hyppyjen takana oli myös putki, johon ei menty ollenkaan, ja ohjaus oli koko ajan veitsenterällä. Onko hallussa, voiko liikkua, koska voi antaa käskyn, koska TÄYTYY antaa käsky. En saanut rytmitettyä eikä kertakaikkiaan löytynyt oikeaa reseptiä. Lopulta otin tuon vaikean kohdan ihan omana kohtanaan. Sitten ei enää vaikeuksia.

Otin myös Yarran kanssa tuon 16:sta esteen radan. Muuten hienosti, mutta myös tuo samainen vika putkenohitus epäonnistui. Ei vain kertakaikkiaan pystynyt Yarrankaan kanssa saamaan rytmistä kiinni. Mutta muuten aivan mielettömän hienosti.

Ennen putkitreenejä otin lyhyesti puomi-putki-harjoituksen. Eli siedätin Yelloa siihen, että putki voi olla puomin alla. Meni oikeastaan ihan kivasti, vain kerran Yello hyppäsi puomilta alas, kun putki oli jo niin puomin alla, että jouduin kiertämään sen lähtiessäni koiran perään. Myös Yarra treenasi puomia.

Kuvia loppuverkasta: