Tiistai tarkoittaa agilityä, niin tänäänkin. Koko päivän vaivanneesta migreenistä huolimatta jaksoin juosta(ainakin jotenkin), vaikka lämmittelylenkillä meinasi usko jaksamiseen loppua. Agilityn parantava voima on valtava:). Onneksi migreeni vaivasi vain minua, Yarra (ja Yello) voivat mainiosti. Yarran treeneissä tehtiin 1 rata, molemmilla kierroksilla siis sama pätkä. Tuli kuulemma liian helppo, kun kaikki onnistuimme (liianko) hyvin. Huh, mitähän ensi kerralla on tarjolla, kun nyt näin pääsi käymään?

Ratapätkä alkoi 2:n hypyn kautta muurin takaakiertoon (hyppy ja muuri olivat n. 90 asteen kulmassa, hyppy hypättiin ulos ja muuri sisäänpäin) ja tästä pujotteluunsyöttöön, jonka vieressä suht lähellä ammotti putkensuu. Pujottelun päästä käännyttiin oikealle ja sitten mentiin sinne putkeen. Sieltä muurille, josta tiukka käännös hypylle ja takaisin putkeen. Putkesta singahdettiin hypyn kautta pussiin ja takaakiertohypyn kautta renkaalle ja u-käännökseen (hypyt eivät tasassa) oikelta vasemmalle. Tästä jatkettiin A-esteen kautta tiukasti muurille (muuri oli A:n vieressä) ja loppuhypyt. Eka kierroksemme meni muuten hyvin, suorastaan idealisenkin hyvin, vain tuo pussin jälkeinen takaakierto meni "olettamiseksi". Lähdin siis liian liukkaasti rengasta kohden (jo renkaalla piti vähän työntää koiraa oikealle, jotta se hakisi oikean hypyn) ja ensin Yarra loikkasi takaakierron väärinpäin ja toisella yrittämällä meni taakse, mutta ei hypännyt.

Toiselle kierrokselle päätettiin porukalla, että yritetään pysyä alkukiemuroissa muurilta putkeensyötön jatkotilanteessa pujottelun toisella puolella. Eli pinkoa pujottelun toiselta puolelta koiran suorittaessa itsenäisesti hypyn ja vasta pussilla saavuttaa ohjaajan (väistämättähän ne saavuttavat meidät kaksijalkaiset..). Joku vielä sattui mainitsemaan, että voisi pysytellä pujottelun toisella puolella myös toisesta suunnasta putkeen (hyppy-putki)syötössä. Ja eiku molemmathan oli testattava! Näin siis lähdimme radalle ja Yarra kyllä tykitti kauempaakin ohjaten. Pujottelun jälkeen otin pari askelelta kohden hyppyä ja sain Yarran irtoamaan putkeen asti. Tästä pienestä varmistelusaattelusta johtuen jouduin vähän kiertämään pujottelun päätä, mutta ehdin siitä huolimatta muuri-hyppykäännöksen. Toisesta suunnasta putkeenlähetys oli helpompi, eikä siinä ollut mitään epäselvää. Siellä pussin jälkeisessä takaakierrossa olin vähän myöhässä, ei virhettä siinä, mutta se myöhästyminen heijastui renkaan jälkeisillä hypyillä, jossa Yarra meinasi hypätä vasemman. Sain korjattua sen. A:lla olin alkukierroksilla jättänyt Yarran kontaktille ja valssannut sen edestä puolenvaihdon ja heittänyt sen siitä edestäni loppuhyppyihin. Nyt jäin kontaktilla koiran viereen ja lähetin sen siitä oikealle muurille hyppäämään (vippaus) ja samalla yritin lähteä ajoissa liikenteeseen näyttämään  viimeiset 2 hyppyä. Ensin en oikein uskaltanut lähteä tarpeeksi nopeasti, mutta otettiin tämä uudestaan korjaten tuo lähtö. Sitten vielä tein sen pujottelun jälkeisen putkeenlähetyksen ilman ylimääräistä saattavaa askelparia. Vartalo-ohjauksella irtosi ja pujottelua ei tarvinnut kiertää. Tätä rataa tai sen muunnelmaahan voisi ensi kerralla testata myös omassa koulutusryhmässä...

Yello jäi taas vähän treenaamaan vapaaharkkapuolelle Yarran treenien jälkeen. Vain vähän aikaa siellä kakkoskentän puolella näki, mutta ihan tarpeeksi saatiin tehtyä. Ensin pujottelua. Lisättiin vähän taas uusia elementtejä viime kertaisten lisäksi. Eli nyt tultiin (suoria) lähestymisiä putkesta. Sekä vedätin taas enemmän kuin viime kerralla. Pujottelun päässä ei ollut mitään esteitä tärppinä tms. Yello teki aivan pro-tason sisäänmenot suorasta lähestymiskulmasta - ja sieti voimakkaan vedätyksen. Taisin viimeisellä toistolla olla jo 3-4 metrin päässä pujottelun lopusta. Aivan mahtava otus! Lopuksi tein vielä muutaman vaikeamman sisäänmenon, suljettu bueno, avokulmaan pari virhettä.

Seuraavalla vuorolla tehtiin takaaleikkausharjoitus. En jaksanut siirrellä esteitä, joten ympärillä oli vähän liikaa sälää sekoittamassa harkkaa. Hyppyjä oli 4, joista kolmannelle leikkaus ja neljännen jälkeen lähetys putkeen. Muuten meni aika hyvin, mutta Yello teki tietysti kokemattomuuttaan kankean käännöksen uuteen etenemissuuntaan leikkauskohdassa. Sitten kun jatkettiin putkesta hypyt takaisinpäin, lähestymiset olivatkin näin päin vaikeampia. Ja siihen tokavikaan tuli taas leikkaus. Ylimääräinen kiepsahdus, not hyvä. Tämän jälkeen toistin vain tuon leikkauskohdan 2:lla hypyllä. Ensi kerralla omissa treeneissä tehdään yksinkertainen leikkausharjoitus ihan vain muutamalla esteellä. Äkkiä Yello sen oppii!

Vielä muutama puomi ja keinu-toisto. Nyt keinu oli ilman pöytää, mutta avustaja toki auttoi keikahdusta. Hyvin meni. Ja tästä taas jatketaan.