Kierrokset alkavat olla kaakossa ja homma lipeää ihan just käsistä. Nuorukainen ei kerta kaikkiaan kestä mitään sairaslomia.... Jo eilen lenkillä meni sellaista vauhtia ja sykettä, että mitkään hillitsemis-komennukset eivät auttaneet. Lopulta oli ihan pakko laittaa koiruus hihnaan. Juoksi siihen asti täysillä, koko ajan.... Tänään sisätilat eivät riittäneet herran egolle, vaan piti ruveta räyhäämään. Arestiinhan siitä jouti miettimään omiaan.

Iltalenkille en sitten ottanut muita mukaan, vaan tehtiin ihan kahdestaan. Ensin kuitenkin menimme lähikentän kautta, että saataisiin poika hieman rauhoittumaan. Eli tehtiin pienet tokottelut. Aloitimme paikallamakuulla, jossa aiheutin häiriötä heittelemällä lelua. Ja sen verran vielä oli keulimista, että kerran nousi istumaan, muuten ok. Tästä jatkettiin hieman seuraamisella ja luoksetulolla (molemmat lelupalkalla). Sitten naksuttelin hieman seisomisia, joiden muistelu olikin varmaan ihan tarpeen, kun ei tahtonut moista muistaa.... otamme "arkitottelevaisuuden" nimissä oikeastaan vain istumista ja maahamenoa. Naksuttelin myös jokusia sivulletuloja, joista pari vikaa meni jo melkein ilman käsiapuja. Loppupalkaksi Yello juoksi hetken lelun kanssa saaden pahimmat höyryt pois.

Sitten jatkoimme sinne lenkille. Tehtiin lyhyt, mutta rauhallinen kierros metsässä. Kotiin palatessa vielä muutama alo-luokan hyppy pihassa. Erillisenä harjoituksena hyppy + seisominen -> vapautus sekä pelkkä seisominen esteen takana + lähestymisen siedätys (Yellolla taipumusta lähteä teputtamaan mun lähestyessä). Ehkä jo ensi viikolla agia..... nyt ainakin näyttää hyvältä!