Ugh tätä lämpötermostaattia! Ei näistä keleistä selviä täysissä järjissä. Kisatkin oli tosi taistelua, että ylipäätään pystyi radalle menemään. Ekat kolmoset Yellon kanssa siis kysymyksessä ja kisapaikkana(-pätsinä) oli Rauma. Tuli vähän nostalgiset fiilikset, viimeksi olen Raumalla kisannut Aten ja Amin kanssa joskus 90-luvulla. Siitä olikin niin kauan, että olin unohtanut, miten Raumalle ajetaan. Onneksi karttoja löytyy. Kisajärjestelyt oli vähän niin ja näin, mutta kyllä sitä onneksi perille löysi ja oikealle radallekin oikeaan aikaan. Sehän se pääasia on.

Tykkäsin molemmista radoista, eka oli Jalosen käsialaa, toka Heinon aivoituksia. Nollat oli mahdollisia, mutta ne kaatuivat - kuinka ollakkaan - ohjaajan virheisiin. Ensimmäisellä radalla ohjasin ihan älyttömän epävarmasti. Ja ihan eri tavalla, kuin mitä olin suunnitellut. Rataantutustumisessa mietin tosi tarkkaan paikat, jossa on tehtävä kulmauksia. Mutta jostakin (jännitys?) syystä jätin ne sitten toteuttamatta. Ja siitähän seurasi mitäpä muuta kuin kaaosta. Kaarroksia ja väärinymmärryksiä suunnasta. Ihan hirveää ja suorastaan hävetti. Yello teki TASAN niin kuin käskettiin, harmi vain, kun käskijä oli ihan kuutamolla. Yellokaan ei tykkää helteistä, joten se ei ole ihan yhtä nopea kuin normaalisti. Aiheutin melkein hylkäyksen, kun jäin takaviistoon (muka) varmistamaan kepeille sisäänsyöttöä (helppo sisäänmeno, mutta tultiin hypyltä vähän viistosti). Yello luki mun jarrutuksista putkea keppien vieressä ja melkein kävi luukulla.... Itsepintaisesti seisoin paikoillani ja ilmeisesti kieltolinja ei ylittynyt eli ei virhettä. Yello teki siis mallikkaan suljetun sisäänsyötön, paljon vaikeamman kuin se alkuperäinen. Ostetaan radanlukutaitoa!! Yello-parka sai sitten yliaikaa 0,74, kun niitä kaarroksia riitti ja riitti, kun ohjeet oli luokattomat.

Tokalle radalle valitsin ns. riskiohjauksen esteille 1-7. Tein sen tavalla, jota ilmeisesti kukaan muu ei tehnyt. En katsellut muiden kisasuorituksia, mutta ainakaan rataantutustumisessa ei muita niillä askelmerkeillä ollut. Nyt jo näin kolmosten alkumetreillä mua vähän hirvittää näiden ohjauskuvioiden kanssa. Teenkö simppelistä ylivaikeaa? Vai olenko oikeilla linjoilla? On kuitenkin muistettava, että Yellon ja mun vauhdin ero on aikamoisen suuri. Jos olisin ohjannut kuten suurin osa teki, esteen nro 7 rima olisi ollut vaarassa. Valitsemallani ohjaustavalla se oli vaarattomampi ja onnistuikin. Tasan sinne esteelle nro 7 asti. Jätin Yellon pujottelemaan yksin (este nro 4) ja lähdin vedättämään (pituus, putki) ja layeroin hypyn. Otin Yellon vastaan takaakierrettävän hypyn (7) siivekkeen luona. Pienen pieni onnentunne alkuradan onnistumisesta kostautui. Tippui sitten se seuraava rima (8). Joko olin koiran tiellä tai luultavammin vain käänsin liian aikaisin ja varmaan käsikin lähti alas. Rimat oli kuitenkin 65 (siinä helteessä!). Vähän masennuin rimasta ja vein huonosti seuraavalle esteelle (puomi), josta melkein kielto. Me kyllä valitettavasti annetaan toisille tasoitusta puomilla vähän liikaa, kun jarruttelen siihen ylösmenoon niin paljon. Tarkoitus olisi sitä nopeuttaa, mutta mennään nyt vielä rauhassa. Puomin jälkeen muistin kulmata (AALTOJA!!) hypyille ja okserikin pysyi ylhäällä, kun maltoin. Loppuradalta vielä sitten kielto hypylle, kun vähän peruuttelin valssiin ja sitten lievä työntö hypylle. Näitä pitää harjotella, mun muistin mukaan vastaavissa kohdissa on tullut ihan selkeitäkin esteen ohituksia. Nyt ei tullut ihan ohitusta, mutta olin liian äkkinäinen ja Yello tulkitsi, että mennäänkin sittenkin jo A:lle, joka oli takaviistossa. Sain vielä korjattua ja kaarrettiin sitten lyhyelle loppusuoralle. A:n kontaktilla otin vähän seisotusta harjoituksen vuoksi. 10 tästä ja nokka kohti uusia ratoja!

Ehkä tämä tästä - yhteistyö - lähtee kulkemaan, kun saadaan kisarutiini ja luotto koiraan kuntoon. Yello tekee tosi kiltisti kaikki, mitä kerrotaan, kontaktit on mallillaan (kopkop). Tuo jälkimmäisen radan alku - oli se sitten järkevä ohjaus tai ei - antoi mulle arkajalalle paljon itseluottamusta. Yello osaa ja siihen voi luottaa! Kun pystyn viemään koko radan ajatukset kasassa, ehkä se eka nolla kolmosista voi jo tullakin. Enemmin tai myöhemmin, toivottavasti ennemmin.