Vihdoin ollaan pihalla (tähän voisi joku kysyä, että etkö ole koko ajan pihalla?). Siis ulkona, Mutalassa, ulkokentällä, jee, ei enää hallia! Tästä se sitten taas pyörähtää käyntiin.

Tehtiin 2 pienehköä pätkää. Eka vaikeampi, toinen sitten helpompi. Ensimmäinen tökkäsi mun epävarmuuteen vinolla hypyllä. Yhä edelleen tungen varmistamaan näitä liikaa. Ja sitten seuraavassa pisteessä en ehdi mihinkään. Kun se on nimenomaan niin, että Yellon on opittava tekemään vaikka se on kaukana musta. Tai toi onnistuu siis. _Yritetään uudestaan: mun pitää opetella tiukoissakin paikoissa ohjaamaan siten, että Yello suorittaa musta kauempanakin oikein. Eli ohjaan siinä missä olen - mihin ehdin. Jotakin tällaista. Dodiin, kun saatiin tuo mukaniinvaikean vinohypyn ohjaus kohdilleen, päästiin jopa jatkamaan. Seurasi pari takaakiertoa, joista jälkimmäinen jäi vähän sekavaksi (pitkä väli), kun jäin vähän - gröhöm - seisoville jaloille ja yllättäin jäin siten jälkeen vauhdista. A:n jälkeen aika hieno veto hypylle, lähetys putkeen ja avokulmaan kepit.

Tokalla pätkällä oli tuo sama A:n jälkeinen kohta, ja kepeiltä jatkettiin sylkkärillä 180 astetta kääntyen keinulle. Tämä meni hienosti!! Sitten pitkä lähetys putkeen ja kilpajuoksua vino loppusuora 4 hyppyä. Joka ei tuo viimeksi mainittu olekaan ihan yksinkertainen juttu. Kun pitäisi miettiä oma sijoittuminen, käsien liike, käskytys ja vieläpä ainakin se, että ei lopeta juoksua liian aikaisin. Ettei tule se vika rima alas. Eikä mielellään mikään muukaan (esim vaikka okseri....).