Tänään oli Tamskin kisoissa kolmosille 2 rataa. Ensin kirmattiin hyppis ja toisena oli sitten vuorossa agilityrata. Kuten tavallista, kisatauon jälkeen olo oli tosi kinkkinen ja "pihalla". Jännitti, kuin olisi ollut kokovartalokipsissä. Nythän oli takana jonkun verran kisatauon lisäksi treenitaukoa. Meidän treenitalvemme on ollut kovin rikkonainen ensin Yarran anaalirauhasleikkauksen ja sitten mun jalkavaivojen takia.

Mutta sitten radalle. Hyppiksen kulmakiviksi muodostuivat takaakierto suht kovasta vauhdista (monilla ohjaajilla oli vaikeuksia ehtiä) ja pujottelu (suht haastava sisäänsyöttö + se jatkokin, riippuen ohjaustavasta). Radalle starttasi 44 maxikoirakkoa, joista 7 pyöräytti nollan. Yarra lähti liikenteeseen suorastaan pelottavan nopeaa vauhtia. Mutta ei hätiä, kuulemma jo esteellä nro 6 olin alkanut estää koiran etenemistä:). Nooh, siinä oli siis tanskalainen hyppykuvio, mihin tarvitsi hieman himmata, jotta onnistui. Mielestäni tuossa ja vielä muutama este eteenpäin tein ihan hyvää ohjausta (mm. tuo monille vaikeuksia tuottanut takaakierto meni tosi sujuvasti; ehdin hyvin + Yarra irtosi esteen taakse helposti). Mutta takaakierrosta pari estettä eteenpäin: muurin jälkeen piti kääntyä vasemmalle (leikkasin takana), mutta Yarrapa kääntyi oikealle.... En muistanut kertoa Yarralle etukäteen suunnanvaihdosta ja pakka oli sekaisin siitä eteenpäin koko loppuradan... Ylimääräistä kaarta tuli vähän jokaisen hypyn jälkeen ja en ehtinyt tehdä suunnittelemaani persjättöä paria estettä ennen pujottelua, joten yhtäkkiä huomasin ainoan mahdollisuuteni olevan jättäytyä ihan "väärälle" puolella pujottelua! Maalisuora tuli näin tosi vaikeaksi (Yarra meinasi mennä putkeen hypyn sijasta, kävi toooosi lähellä), mutta kankeasti sain hypyt ohjattua. Hyvä oli se, että 12 estettä meni sujuvasti, huonoa se, että loppu oli pelastusta ja kankeaa. Mutta nolla se tälläkin metodilla tuli, ja sitäpaitsi aikahan olisi ollut tosi kova, jos nuo monet kaarros/pelastuskohdat olisivat olleet sujuvia. Niinpä niin. Mutta tällainen avaus tällä kertaa!

Sitten agilityradalle, joka oli tosi kiva. Ilmeisesti joko siinä ei ollut tarpeeksi haastetta tai sitten suuri osa kilpailijoista oli tosi kovassa kunnossa, koska 46:sta koirakosta peräti 15 luukutti nollatuloksen tauluun! Yarran kanssa tehtiin tällä kertaa upeaa suoritusta aina esteelle nro 10 asti. Kovin paljon ei tuossa olisi ollut korjattavaa, vain yksi pieni ylimääräinen putkenohitusvarmistus (koira vilkaisi mua uudestaan, kun himmailin), muuten olen tosi tyytyväinen. Este nro 11 oli puomi, johon huonosti osunut ylösmeno sekä hieman liian aikaisessa ollut alasmeno-käsky teki suorituksesta hitaan. Mutta vasta luvalla pois esteeltä. Ja SITTEN: taas sovellusta: en ehtinytkään puomin jälkeiselle hypylle tekemään vastaanottovalssia, ja koira sujahti jatkona olleeseen putkeen eri päästä, mitä olin aikonut (putkeen sai tässä tapauksessa valita sisäänmenoaukon). Ei siinä vielä mitään, mutta putken jälkeen koira meinasi juosta mua päin, kun olin tietysti sen tiellä. Putken jälkeen kuitenkin onnistuin vielä palaamaan alkuperäiseen ratasuunnitelmaani ja tekemään tasan sellaisen loppusuoran, kuin mitä olin aikonutkin. Nih. Ja vielä ohjausmanööverillä, jota on treenattu, mutta kisoissa en ole aiemmin tainnut kovin montaa kertaa tehdä. Ainakaan onnistuen:). Kyseessä siis vippaus hypylle (ainakin mä kutsun sitä niin). Eli tällä radalla häröily oli lievempää, mutta ei mitään huippua (omaa huippuamme) vieläkään. Yarra sijoittui nollaallaan vasta 14.:ksi. Niin, tupla tuli eli siitä jatkettiin, mihin Seinäjoella jäätiin.