Vuorossa olivat Yarran normiviikkopläjäystreenit. Tehtiin aikamoista juoksurataa. Ei voinut laiskotella ei... Putkia oli sijoitettu hauskasti 3 kpl ja niitä(kin) siinä urakalla painatettiin. Milloin oikeasta aukosta, milloin vähän väärästäkin:).

Aloituksena se suurinpiirtein sama, kun mitä eilenkin otettiin, siis 2 esteen verran. Eka sisään radalle, toinen ulos. Nyt jatkettiin u-käännöksenä (vastaanottovalssi) ja eka putki. Sieltä A-esteelle (1 putki oli sen alla) ja täyskäännös suoraan putkeen. Tästä putkesta takaisin siihen ekaan putkeen (Yarra meni ensin tai siis ohjattiin väärään päähän...). Sieltä A:n alusputkeen eli tehtiin 3 putkea putkeen:). Siitä jatkettiin renkaalle ja hyppykaarteeseen: 4 hyppyä ennen putkea. Putkesta sikajyrkkä käännös pujotteluun. Pujottelusta täyskäännös keinulle ja hypyn kautta taas A:n alla olevaan putkeen. Sieltä taitto suoraan putkeen ja loppuhypyille; samat kuin alussa, mutta tietysti toiseen suuntaan. Eli u-käännös ja loppuhyppy ulospäin radalta. Eka härökohta oli siis se A:n jälkeinen suorasta putkesta mutkaputkeen (meni väärään päähän, vaikka näytin väärällä kädelläkin, yritin työntää). Kun jätin koiraa vähän itsenäisemmin A;n kontaktille, itse jääden vähän takaoikealle, ehdin siten paremmin työntämään sitä oikeaan päähän putkea. Eka ongelma ratkaistu. Sitten seuraava hässäkkä oli renkaalle vienti. Se vika putki ennen rengasta oli A:n alla ja jouduin saattamaan koiran tosi pitkälle, kun silmäili siinä mielestäni vähän sitä A:ta. Yarra tuli sitten tosi vaarallisesti putkesta jalkoihini, joten keskeytin siihen, ettei vain tulisi mitään haaveria. Tämä ratkaistiin siten, että siirryin mutkaputken aikana sellaiselle linjalle, että peitin sen A:n. Siitä vain reipas putki-käsky ja sitten siirryin nopeasti (sain siten myös suoran linjan) rengasta kohden. Hivenen vielä Yarra tuli jalkoihin päin, mutta jo paljon parempi linjaus. Loppuradalla ei oikeastaan muuta huomautettavaa kuin se hypyltä A:n alle meno; siinä Yarra oli vähän epävarma oikeasta esteestä. Mutta kokemuksia kehiin, kyllä se varmuuskin tulee! Uusittiin vielä tuo pätkä renkaalle menoa, tai otin siis pujotteluun asti. Siinä menin ulkokaareen siihen putkelle ja leikkasin renkaan jälkeisellä ekalla hypyllä. Tässä versiossa oli kyllä paras renkaalle vienti. Tosin sitten siinä pujotteluunviennissä vähän mokasin. Jäin liian kauas putkesta ja sisäänsyöttö meni kököksi. Joko reilusti koiran liikkeeseen mukaan (kuten olin eka kerralla tehnyt) ja taittamaan se koira sinne pujotteluun. Tai sitten sylkkärillä edestäni taittaen sinne pujotteluun ja sitten leikkaus takana. Tätä vielä hieman hioin treenien päätteeksi. Ei kovin hyvin mennyt, mutta saatiinhan siitä vielä ihan kelpo suorituskin aikaiseksi; niin sylkkärillä kuin taittamalla koira vasemmalla puolella.

Toisen radan myöhäisemmät treenit olivat peruuntuneet viime tipassa, joten tulipa siten tilaisuus treenata myös Yellon kanssa. Ja tilaisuuttahan emme jättäneet käyttämättä! Hieman mua jännitti se toisten häiriö (ihmiset, koirat), mutta eihän Yello karannut kuin yhden ainokaisen kerran ihanan neidon luokse. Ei paha ei. Aloitettiin pujottelusta ja sama verkkoviritys kuin viimeksi. Hyvin meni aluksi. Mutta sitten iski ahneus. Lähdin tekemään ratajuttua, jossa oli pujottelu mukana. Putkesta pujotteluun, toiseen putkeen, ja suora -> pituus -> hyppy -> putkeen (kauempaan päähän eli ohitus oli tarkoitus tehdä). Ei siinä pujottelussa mitään ongelmia ollut (1 sisäänsyöttö putkesta epäonnistui, kun olin itse liian lähellä pujottelua), mutta radalla oli vähän kökköjä. Yello kuumeni aika tavalla ja saatiin erityisesti sitä putken suun ohitusta siinä toistaa ja hakea useaan kertaan. Siinä ehti sen verran kuumeta ja toisaalta väsyä, että kun tyhmästi aloin ottaa tuon pätkän perään toisen(koira oikealla) puoleista pujottelua, saatiin virheitä aikaiseksi. Tein kuitenkin sitkeästi, kunnes saatiin oikea suoritus kaivettua esiin. Verkot jouduin siirtämään tasaiseen muotoon eli edelliseen vaiheeseen. No, treeniä treeniä, se on ollut tiedossa, että sitä kaivataan. Rutiinia ei vielä ole eikä Yello vielä oikeasti osaa pujotella. Tämä oli hyvä palautus maan pinnalle. Liian hyvin se on tainnutkin viime aikoina edistyä!

Tauon jälkeen käytiin vielä pikkuisen radalla. Ensin otettiin vähän rengasta, ensin yksinään, sitten hypyn kautta ja vielä hyppy, rengas, putkeen (leikkaus) ja pituus. Ja vielä 3 eri versiota erilaisista kulmista hypyltä putken pään ohituksia ja sinne toiseen päähän sitten sai mennä. Mulla on sellainen tunne, että näitä saakin harrastaa ihan solkenaan. Kunnes en enää saa Yelloa suoraan edessä olevaan putken päähän.