Taisi tulla hieman harhaanjohtava otsikko, mutta kivastihan ne kisat tänään meni:).

Olimme Nokialla molempien rekkujen kera starttaamassa yhden (valitettavasti vain yksi rata) agilitystartin.  Rata oli vaikeusasteeltaan ihan haastava, siinä oli ainakin pari kohtaa minkä ohjauskuviota en meinannut millään saada päätetyksi. Alussa oli suora putki, josta tultiin vaikeasti U-käännöshypyille ( putkesta seuraava este, hyppy,  ei ollut linjassa). Toinen murheenkryyni oli pujotteluunvienti, jossa riitti haastetta. Pujottelua edeltävä hyppy oli suoraan kohden pujottelun keskikohtaa. Eli nyt pystyi kiittämään kaikkia niitä vapaaharjoittelukertoja, kun ollaan erilaisia pujottelukulmia itseksemme treenattu (Yarran kanssa enemmän)! Voin kertoa, että niitä on väännetty! Päätin sitten "keep it simple" ja ottaa alun kummankin koiran vahvuuksia käyttäen. Yarralle U-käännöksen jälkeiselle hypylle leikkaus ja Trullille vastaanottovalssi samaan kohtaan. Pujotteluun samalla tavalla kumpikin (valssi siihen edeltävälle hypylle, koira oikealle puolelle ja lyhyellä kaarelle kääntö ekaan väliin). Pujottelun jälkeinen hyppyhässäkkä mun piti vielä tehdä eri tavalla kummallakin koiralla (ja taisin niin tehdäkin), mutta en ihan niinkuin olin suunnitellut...

Ensin vuorossa oli Trulli, joka alkoikin heti häkistä päästyään riekkua äänekkäästi. Hermostuin siitä pikkasen. Sijoitin koiran lähtöön hypyn taakse nokka kohden seuraavaa estettä eli putkea. Jostakin syystä annoin koiralle lähtöluvan ennen kuin olin kohdassa, jossa mun piti olla (suunnilleen putken puolivälissä). Ja putken jälkeiseen valssiin tuli toooosi kiire. Mutta tästä saan syyttää vain itseäni! Eli siinä olin myöhässä ja samoiten se heijastui heti seuraavaan kuvioon eli vastaanottovalssiin. Koira oli kuitenkin niin innoissaan, että luovi itsensä oikealle radalle, vaikka ohjaaja poukkoili sen edessä. Sitten mennään sujuvasti hetken aikaa putki-hyppykuvioita ja se pujottelu! Hupsista vaan ja koira menee kuin olis aina vääntänyt tuollaisia sisäänsyöttökulmia. Ei voinut kuin ihailla siinä vierellä. Elinen treeni oli tuoreessa muistissa ja valssi sinne loppuun  kävi kuin tanssi. Sitten tuli se hyppykuvio, missä mun piti Trullin kanssa ehtiä vastaanottovalssaamaan U-käännöshypyille + vielä normivalssi jälkimmäiselle, koska oli tulossa putken väärän pään ohitus. Jossakin kohtaa vaan huomaan, että kertakaikkiaan en ehdi vastaanottovalssiin ja meni säveltämiseksi. Totta puhuen en ole varma, miten ohjasin, mutta koira taas jotenkin luovii itsensä (osaako se jo numerot??) oikeaan kurssiin ja puhtaasti edelleen. Radan ainoalle kontaktiesteelle (keinu) tuleekin jo aika napakka odota-käsky, vielä puhtaasti. Enää suora putki ja hyppy ja homma selkee, NOLLA tuli.

Sitten kiireesti koiran vaihtoon ja Yarra autosta pihalle. Oma tuttu itsensä. Ei rieku, mutta hereillä ollaan. Toiveet on korkealla tuon Trullin onnistumisen jäljiltä. Saanhan nyt sen tutumman pelin käsiin ja pitäisi jotain jo osatakin. Asettelen koiran lähtöön ja nyt muistan mennä oikeaan paikkaan pojottamaan. Koiran katse harhailee jonnekin juuri ennen liikkeellelähtöä, mutta maltan odottaa, että se kääntää katseensa minuun. Sitten lähdemme liikeelle, vauhti on hieman tahmean tuntuista, mutta ei mitään hätää. Ehdin mainiosti sinne minne pitikin ehtiä. Tuon alun U-käännöksessä en siis hötkyile valssaamaan, vaan vaihdan ohjauspuolen vasta sitä seuraavalla hypyllä. Eli leikkaan hypylle. Yarra kääntyy kauniisti jo ilmassa vasemmalle jatkotilanteisiin. Näitä ei ole hirmuisesti treenattu, mutta sen verran kuitenkin, että uskon koiran kykyihin. Enkä suotta, puhtaasti mennään - toistaiseksi. Sitten tullaan taas sinne pujotteluunsyöttöön, onnekseni ehdin sinne minne pitikin ja valssailen ennen sisäänsyöttöä suht sujuvasti. Yarraan luotan enemmän kuin Trulliin pujottelun suhteen, enkä edelleenkään suotta, menee ja sujahtaa vaan mennessään. Sitten siihen hyppyhässäkkään, jossa hermo vielä pitää, kunnes tullaan siihen väärän putkenpään ohitukseen. Ja simpura, vaikkakin juuri perjantaina treenattiin lähes identtistä kuviota, jostakin syystä nyt en luota koiraan tarpeeksi. Pyöräytän koiran siis edestäni U-käännökseen ja leikkaan hypylle josta lähden sitten viemään koiraa tärpin ohi. Toistan varmaan 3 krt kom-käskyn, vaikka koira oli jo ekalla käskyllä ohi väärästä putkensuusta. Voi minua, halusin varmistaa sen nollan. No, se juna meni jo, ja koirakin meni vihdoin luvan saatuaan ihan oikein sinne putkeen. Jatkuu taas sujuvasti kunnes on enää yksi hyppy jäljellä. Siihen saadaan vielä aikaiseksi yksi ylimääräinen rytmihäiriö. Hypylle tullaan suorasta putkesta joka ei ole hypyn linjalla. Ratasuunnitelmassani oli antaa koiran suikata putkesta ulos ja vaihtaa ohjauspuoli koiran takaa. Unohdan tehdä niin ja viime tipassa vaihdan sen puolen ja saan koiran vielä esteelle ilman kieltoa. Yarra hyppää tosi viistosti siivekettä nuollen, mutta rima pysyy. Eli myös Yarralle NOLLA. Hyvä oli päivä, vaikka hellettä olis saanut olla vähemmän..