Valmennusryhmällä oli tänään ohjatut treenit, Erja ja Kati vetovuorossa. Erjan kanssa mietittiin tavallista noutoa & hyppynoutoa, Katin opastuksessa tehtiin ohjattua.

Ennen meidän vuoroa otin kentän sivussa muutaman jutun keskenäni Yellon kanssa. Seuraamista eri askellajeissa, sivusiirtymiä ja niitä perusasentoja tiuhaan tahtiin (välillä autoin antamalla käskyn istua). Enhän ole oikeastaan yhtään keskittynyt noihin perusasentoihin, ne on tullut vähän niinkuin siinä sivussa. Ja menevät miten menevät, ei ole kiinnitetty huomiota. Ilmeisesti on nyt sitten korkea aika tehdä niin. Lisäksi otettiin liikkeestä istumista (ei mene istumaan ilman auttamista, jää seisomaan), tätä aletaan nyt hioa. Metskua otettin myös, täytyy varmaan ottaa se takaisin ohjelmistoon ruokailun yhteydessä, jotta saadaan vauhtia ja varmuutta. Lisäksi tehtiin ohjatun vasen (5+3), namikipolla siis edelleen.

Sitten pieni tauko koiralle ja ensin ohjattuun Katin kanssa. Nyt tehtiin sitten se toinen suunta eli oikealle 5+3. Katin mukaan pohjat kannattaa tähän liikkeeseen tehdä kunnolla. Yello menee namikipolle hyvin, mutta nyt kun takaetäisyyttä on kasvatettu, sen liikerata on suoraviivainen. Jos koira oppisi tekemään lenksun ennen kuin etenee taakse (kapulalle) se oikean kapulan tuonti tulisi varmemmaksi (= ei vahingossakaan kaartaisi keskikapulalle). Eli periaatteessa Yellon kanssa voisi vähäksi aikaa "juuttua" tilanteeseen 5+2. Toisaalta harjoittelu pitäisi pysyä sellaisena, että koira ei kyllästyisi liian samanlaiseen settiin. Nyt meillä on käytössä makupalakuppi (mistä en ole alun alkaen pitänytkään), toisaalta voisi käyttää makupala-alustaa. Tai vaikkapa 2:ta identtistä yhtäaikaa. Vain harjoiteltavalla puolella olisi se palkka.

Siitä juostiin sitten suoraan noutoharjoittelupaikalle Erjan oppiin. Ja ongelma on - luovutus, kuten kaikilla muillakin ilmeisesti. Yellon luovutushan kärsi aikamoisen takapakin johtuen viime viikon parista huonosta treenikerrasta. Siitä, kun menin moittimaan luovutusasennon väljyydestä + toisella kerralla juuttumisesta nuttaamaan narttupissaa juuri ennen treeniä. Herkkis mikä herkkis. Olin päättänyt, että kokonaista noutoa emme ota ennen kuin on tehty pieninä palasina paljon palkaten sitä loppuosan vierelletuloa. Unohdin sen päätöksen sitten, kun käskettiin näyttämään koko nouto. Arggh, eihän Yello siitä rikki mene, mutta huonostihan se sivulletulo meni. Jäi taas jäpittämään mun oikealle puolelle tai olisi jäänyt, jos en olisi käskenyt viereen. Tehtiin myös vauhtinoutoa ja hyppynoutoa (ilman vierelletuloa). Kyllä se siitä taas ja nyt pitäisi treenata paljon ja pientä hinkutusta sen sivulletulon kanssa. Niin kapulalla kuin ilmankin. On se vierelletulo onneksi tosi paljon petraantunut, mutta hurjasti treeniä vaan ja onnistumisia. Ja paljon palkkaa ja bileitä, kun homma onnistuu.