Olimme Yarran kera jälleen sunnuntai-aamun agikarkeloissa. Nyt ei oikein kunnolla irronnut ohjausta, vaikka jokusia pätkiä ihan hyvinkin meni. Koko ryhmä oli paikalla ja jäi taas vähän sellainen diipadaapa-sinne ja päin treenaamisen fiilis. Aika kun on rajallista. Vaikka oma asennehan se eniten siinä ratkaisee, ei olosuhteet.

No, itse tekeminen sitten: eka rata aloitettiin jaakotuksella (huh, ja vieläpä "vasenkätisesti"), josta hyppyjen kautta ikävässä kulmassa olevaan pituuteen (edelliseltä hypyltä n. 90 asteen kääntö ja aika tiukka väli). Suotta tai ei, hakeuduin kuitenkin sellaiselle ohjauspuolelle, että yritin tehdä koiralle vähän vekkiä ennen pituutta, jotta se tulisi sinne mahdollisimman suoraan. Ehkä se tosiaan oli turhaa, mutta toistakaan puolta ei ehditty testata:(. Pituutta treenataan sen verran vähän, että en sitten ehkä luottanut koiraan riittävästi, että se olisi osannut loikata. Joka tapauksessa ohjasin kökösti ja koira kyseli sen verran paljon jatko-ohjeita, että ainakin se valitun ohjauspuolen oletettu hyöty katosi. Jotenkuten rämpimällä eteenpäin ja 2 hypyn kautta lievään avokulmaan kepeille. Sisäänsyötössä ei ongelmia, mutta pujottelun jatkotilanteita varten olisi ollut hyötyä siitä, että koira olisi pujotellut itsenäisesti loppuosan ja jatkanut sitten ohjaajan kera jyrkästi oikealle. Tästä tulikin aimo kompastuskivi! Tuli hiukka sanomista koiralle pujottelun kesken jättämisestä eikä tuollainen pehmoliini sellaista kestä! Pujotteluun kun onnistuu vaikka minkälaiset vedätykset, valssaukset ja leikkaukset, mutta tämä ei. Viime vapaaharkoissahan tein vähän tuon tyyppistä ja vieläpä onnistuneesti, mutta vielä tarvitsee tätäkin yksityiskohtaa hirmusti hioa. Loppuosa sitten onnistui suht hyvin, hypyn, renkaan ja keinun kautta loppukiihdytykseen, 2 hyppyä, putki ja viimeinen hyppy takaakiertona. Yarra irtosi muuten hyvin putkelle (ja ehdin sijoittautua hyvin takaakiertoa varten "sylkkäriasemiin"), mutta tuon pujotteluneuvottelun jälkeen irtoaminenkin takersi. Luonnollisesti.

Toka rata alkoi 2 hypyllä siten, että koira jäi lähtöön ja ohjaaja asettautui hypylle nro 2 "jaakotusasemiin". Ajatus hyvä ja Yarrahan nämä osaa, mutta nyt jäinkin liian kauas siivekkeestä ja ohjausliikkeeni oli aivan liian myöhässä. Eli ei tapahtunut hyppyä, vaan koira löytyi seuraavalta esteeltä eli putkesta. Ajoitus kuntoon ja jo onnistui. Putkelta jatko taas siihen samaan pujottelu ->oikealle hypylle ja renkaalle sumaan. Edellisen ratakierroksen vahingosta viisastuneena kävin koiran kanssa viemässä pujottelun päähän lihapullan odottamaan. Yarrallehan olen paljon käyttänyt targettia pujottelun päähän, tosin se yleensä on ollut kannellisessa rasiassa (nyt sellaista ei ollut mukana). Lihapullakikasta johtuen pujottelussa ei minkäänlaista ongelmaa, vaikka sijoituinkin kauemmas pujottelusta ja jäin vähän sinne takaviistoon. Lopussa ei ongelmia, renkaalta oli enää käännöt keinulle, puomille ja putkelle. Keinulta mentiin n. 180 asteen käännös puomille. Kaikissa ylösmenoissa oli makupalat. Blogia taaksepäin lukiessani huomasin, että puomin ylösmenot ovat olleet epävarmoja nimenomaan silloin,kun puomille on käännytty jyrkästi. Ja taitaapa olla myös niin, että Yarran kisoissa saamat puomin ylösmenovitoset on tulleet juuri tällaisistä kääntyvistä kohdista (ylösmenovirhe on tullut kisoissa muistaakseni 2 krt, kerran 1-lk, kerran 3-lk). Siinä on siis vielä treenaamisenvaraa. Siis pujottelussa jättäydytään takaviistoon ja puomille kääntyillään. Ja niin monta, monta muuta asiaa.... ei tämä työ ikinä lopu eikä sitä valmiiksi saa!