Tänä keskiviikkona siis ei ohjattuja treenejä, vaan vapaaharkkaa. Sateen ja ukkosen jälkeen pitäis olla raikas ilma! Vaan nyt oli kuin saunassa olis ollut. Kertakaikkiaan huh taas näitä treeniolosuhteita. Mutta siitä huolimatta siis treenattiin: ekalla kierroksella otin pitkän radan ja tokalla lyhyitä juttuja.

Edellisen ryhmän jäljiltä kentällä olivat kaikki kontaktit ja muitakin esteitä mukavasti. Tosin treenikaverit olisivat halunneet osan kontakteista kannettavan pois. Harmi sitten,  kun mulle jäi tunne, että mä "pakotin" ne siihen jättämään. Taidan seuraavat pari viikkoa käydä yksin treenaamassa, saa tehdä mitä haluaa. Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt periaatetta, että joka treenikerralla vaan hoetaan, että mä ihan paria estettä vaan otan, enkä muuta sitten. Valitettavasti mä tarvin oman rutiinin takia tällä hetkellä tosi paljon kontakteja RADALLA. Yksittäinkin niitä treenaa tekniikan takia, mutta jotta mulla pysyis oma polla kasassa ohjata niitä vauhdista, siihen ei auta kuin treeni. Valitettavasti mielikuvatreenaus ei tässä auta. Niitä vähäisen estemäärän treenejä ehtii ja pystyy sitten käydä itsekseen tekemässä vaikka kuinka. Ugh.

Siihen pitkään rataan valitsin niin vaikean aloituksen (tai siis ohjaaja oli tumpelo), että ei meinattu päästä millään esteistä 1-4 eteenpäin. Toka este oli hypyn takaakierto tosi läheltä putkea. Pystyin kyllä peittämään putken, mutta liikahdin useita kertoja liian aikaisin koiraa kääntämään, että se ymmärsi hypyn toisin päin. Sitten en saanut Yelloa kääntymään oikealle (keinulle) suoran putken jälkeen vaan se meni aina suoraan edessä olevalle A:lle. HALOO, voisko sitä koiraa vaikka alkaa ohjaamaan! Sitten kun vihdoin ymmärsin kääntää koiraa vale-/puolivalssilla, Yellolla ei ollut mitään vaikeuksia kääntyä. Mutta kun yritin sitkeästi pelkällä käskyllä, siitä ei tullut mitään. Tarttis varmaan alkaa ajattelemaankin joskus. Loppuradassakin oli kaikenlaista kommervenkkiä (mm. vaikea pujottelusta jatkaminen, jouduin vekkaamaan itseni tosi ajoissa), mutta siitä selvittiin suhteellisen puhtaasti. Loppupuoliskolla rataa oli poispäinkääntö, jonka näytin aluksi epäselvästi, mutta lopulta yhteisymmärrys saavutettiin. Toistokierroksella ei tainnut muuten tulla virheitä, mutta keskeytin kerran, kun unohdin vekata Yelloa ennen A:ta ja se tuli tosi hankalasta kulmasta esteelle. Näitä ei sais tapahtua, ajatus olisi pysyttävä kasassa koko radan ajan. Yello teloo muutenkin itseään, niin  mitään ylimääräistä ei kyllä kaivata!

Tokalla vuorolla tein ensin sitä putkesta kääntöä keinulle ruhtinaallisesti palkaten. Nyt ei enää mitään vaikeutta. Sitten tehtiin muutamia pujotteluunsyöttöjä eri ohjausmanöövereillä. Virheittä kaikki, ohjauksellisesti olin yhdessä avokulmassa tosi myöhässä apuni kanssa, mutta ei virheitä siinäkään. Vielä välistävedot molemmille ohjauspuolille (2 hyppyä). Nyt nämä alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin ja paremmin. Mutta pidetään säännöllisesti treeniohjelmassa kuitenkin.