Ei ollut mun päivä tänään, ei.... mutta treenaamassa agia kuitenkin oltiin Yellon kanssa. Ei kovin hehkeesti  mennyt se. Tehtiin 2 tosi pientä pätkää. Ekalla onnistuin hermostumaan koiran haukkumiseen ja hyppimiseen niin, että meni se itse suorituskin tärviölle. Sen verran aktiiviköyhä viikkomme on ollut, että Yello taitaa vähän oirehtia tekemisenpuutetta! Ei se tokakaan liian hyvin mennyt, mutta se nyt oli sellainen raapaisu se.

Ensimmäisen pätkän alkuhypyt aiheuttivat vähän ongelmia. Yello oli riekkunut sen verran paljon, että oli joutunut komentamaan paljon.. Ja sitten sen jälkeen ei enää suoritukset onnistu. Yello alkaa toisaalta rauhoitella ja toisaalta tarjota kaikkia edessä olevia esteitä... Eli piti mennä 4 hyppyä (joista viimeistä aioin viedä sylkkärillä), hypylle 3 oli tehtävä aika voimakas veto tuolta ohjauspuolelta. Näillä resepteillä ei veto eikä sylkkäri lähtenyt sujumaan. Pujottelusta tärppiputkenpäänohitus ja siihen tokaan. En saanut siinäkään ajoitusta toimimaan ja väärin mentiin. Sen sijaan onneksi radan loppu -> putkenohitus ja hypyn takaakierto + puomi sentään sujuivat. _Huh. Sitten hiottiin niin putkentärppiä kuin sitä aloitustakin. Suunnitelma B eli toiselta puolelta ohjaus meni kerrasta hienosti, vain vikalle (eli 4.:lle) hypylle aiheutin rimantiputuksen, kun vähän hätiköin.

Toisella pätkällä mentiin pujottelu kahteen kertaan. Toisella kerralla mentiin tiukkaan suljettuun kulmaan ja edessä häämötti putki. Ja putkeenhan se Yello meni. Haettiin tuohon sitten oikeanlaista ajoitusta.

Vähän on huolestuttavaa, kuinka paljon saan nyt kaivaa motivaatiota agilitytreenaamiseen. Omat jalat ovat aiheuttaneet ongelmia koko vuoden ja itse asiassa en usko, että pystyisimme treenaamaan ollenkaan, jos emme treenaisi lämpimässä (+12 astetta) hallissa. Saan tehdä suuren työn ennen ja jälkeen jokaisen treenin, että pystyn menemään. Siltikin kramppeja esiintyy. Siihen on nyt vain alistuttava ja toivottava, että jalat tulisivat jossakin vaiheessa paremmiksi. Ryhmämmekin on harmittavan suuri, ja jos kaikki ovat paikalla (kuten tänään oli) ei ehditä tehdä oikein yhtään mitään. Kaikki se esityö ja sitten vain pieni hetki radalla. Tai no ehkä tuokin fiilis johtuu enemmän tuosta motivaation alhaisuudesta. Yello on ihana agilitykoira, vauhdikas ja lahjakas. Mutta kun haluaisi agia myös Yarran kanssa... se on iso aukko mun elämässä ja myös Yarran. Ehkä olisi ollut viisaampaa pitää koko talvi taukoa. Voi nimittäin olla, että kisaamisetkin saavat odottaa kevääseen, jos ei jotakin yllättävää piristysruisketta ilmaannu.