Takkujen jälkimmäisen kisapäivän molemmat radat tärviölle... Hylkäys molemmilta puomin uusimisen takia (loikkasi molemmilla kerroilla alasmenon). Masennus on nyt kova ja kisakalenteri näyttää tyhjää. Kaiken tämän lisäksi myös ohjaajan nilkka on hajalla. Starttasin molemmat lähdöt vahvasti doupattuna kipulääkkeellä ja nilkka sidottuna. Ennen jälkimmäistä starttia kipu oli tosi kova, mutta suomalaisella sisulla menin radalle. Ai niin, jotakin positiivista: A:n alastulo oli paras miesmuistiin:). No niin, nyt täytyy tästä vain koota itsensä taas kasaan ja opettaa koirallensa uudestaan se kontakti. Pikku juttu?!? Paitsi, että treeneissä se ei ole koskaan loikannut. Eli teen sen klassisen; eri tavalla kisoissa kuin treeneissä. Ehkä siirrymme vain treenaamaan.