Tänään koko lauma osallistui kuin osallistuikin seuramme agimestiksiin (edes Morris ei osoittanut merkkejä liikarasituksesta, joten sekin oli starttiviivalle vietävä...:). Menestys oli kohtalaista, yksi voitto (Yello), yksi toinen sija (Yarra) ja yksi tosi lähellä ollut voitto vaihtui ohjausvirheestä HYL-tulokseksi (Morris).

Mestariainesta. Urakan (ja agikisauransa) aloitti Yello mölliluokassa ja ensin mentiin hyppyrata. Radalla oli 18 estettä (hui), enemmän siis kuin koskaan ennen Yellon treeneissä. Rata koostui putkista, hypyistä ja muurista. Nopealle ja irtoavalle koiralle löytyi tärppejäkin (niitä täytyy aina nähdä joka paikassa), mutta noin yleensä ottaen rata oli tosi kiva profiililtaan. Jouheva, mutta siinä oli myös tarkasti otettavia kohtia. No, Yellon kohdalla oikeastaan en pelännyt rataa, vaan enemmänkin karkaamista yleisön joukkoon, yleensähän me treenataan yksin tai hyvin pienellä porukalla. Ja katinkontit mitään olisi pitänyt pelätä! Yello pysyi hienosti lähdössä paikoillaan ja lähti liikkeelle juuri oikeaan suuntaan. Hypyillä teki hienoa työtä ja irtosi putkiin sopivasti. Ei ylettömän kaukaa, mutta ilman epäröintejä. Keskivälin jälkeen oli u-käännös, jossa piti pitää koira tarkalleen hallussa, käännöksen jälkeen oli tiukka vienti mutkaputkeen. Tämä meni tosi hienosti sylkkärillä, vaude. Lopussa en meinannut tajuta, että olimme jo maalissa. Ratasuoritukseen käytimme aikaa 23,46 sekuntia.... taitaa olla aika vauhdikas poika!

Agiradalla (19 estettä) oli sitten himpun verran enemmän haastetta. Esteet olivat suht lähekkäin ja radan molemmilla pitkillä sivuilla oli juoksusuorat, joissa oli mm. suora putki. Oman haasteensa tietysti asettivat kontaktiesteet (puomi ja A), joille jouduin tekemään hätäjarrutukset. En odottanut mitään ihmesuoritusta, mutta jälkikäteen sitten (taas) jäivät harmittamaan typerät virheet, joita aiheutin 2 kpl. Lähtö oli 2 hyppyä + puomi suorassa linjassa. Hyvin Yello kuunteli mun jarrutukset ja puomin alastulossa jäi etsimään namejaan (not there:). Puomilta hypyn kautta putkeen, josta u-käännöksen jälkeen takaisin putkeen. Tästä seurasi ohjaussuunnitelmani rohkein ja haastavin pätkä. Lähetin koiran putkeen ja lähdin juoksemaan seuraavalle esteelle jättäen mun ja putken(ja koiran) väliin yhden hypyn. Se hyppy oli juuri ohjaajan ihanteellisimmalla juoksulinjalla, joten ohittamalla sen ulkokautta voitin hieman matkaa kohden sitä suoran putken pinkomissuoraa. Mölliluokissa kuulemma harvemmin nähdään tuollaista ohjausta, mutta Yello sen klaarasi hienosti... Olin suht kaukana, kun se tuli putkesta ulos, mutta hienosti luki näyttämäni hypyn, upeeta! Mutta sitten sen suoran putken jälkeen mulle iski paniikki. En ehtinyt rekisteröidä, että koira oli menossa ihan oikeaan suuntaan kohden seuraavaa estettä (hyppy), kun se oli ihan looginen suunta. Huusin kuitenkin "tänne" ja Yellon perhana totteli. Kielto. Sitten vähän kaaosta ennen A-estettä (meinasi mennä putkeen A:n vieressä), sain kuitenkin luovittua oikeaan kurssiin. A:n jälkeisellä u-käännöksellä taas paniikki. Toisaalta ennakoin vastaanottovalssia käännöksellä (kiire loppusuoralle), toisaalta pelkäsin hyppyjen takana siintävää tärppiputkea. Seurauksena rima alas. Suoran putken jälkeen olin turkasen kaukana koirasta ja se pyörikin hetken tokavikan esteen edessä (muuri), mutta ei kuitenkaan ihan kiellon arvoisesti. Tulos radalta + yhteistulos 10, jolla irtosi maximöllien voitto. Ja palkinnotkin olivat ruhtinaalliset, 15 kg ruokaa + lippis ja pokaali. Pojan sopii olla pari päivää pollea (vaikka ei osannut käyttäytyä palkintojenjaossa....).

Hopeapoika. Yarra jatkoi iltaa kilpailevien sarjassa. Aloitimme agilityradalla, joka oli mukavan jouheva ja tasoltaan tosi mentävä eli ei nyt helppo, mutta ei tosiaan vaikeakaan (yllättävän moni silti hyllytti agiradan). Heti radan alussa oli puomille meno, ja se onnistuikin täydellisesti, hienoa. Rata jatkui hienona aina A:lle asti, jonka eteen typerä minä luulin ehtiväni tehdä valssilla ohjauspuolen vaihdon. Arggh, muka ajattelin jättää koiraa sivusuunnassa pujottelemaan itsenäisesti ja siten ehtisin valssiin. Ei pelkoa ehtimisestä. Jouduinkin sitten jäämään "väärälle" puolelle A:ta ja unohdin ohjata alastulon... (ihan yläreunaan osui, mutta ei tarpeeksi paljon tassusta). Jatkotilanteeseen tulin myös väärää puolta ja u-käännöksessä "vähän" ylimääräistä kaarta yms. härdelliä. Loppurata (mm. todellinen loppusuora) onnistui, joten ei  muita virheitä.

Yarran hyppyrata-pyöritys valsseineen ja leikkauksineen onnistui melkein nappiin. Lopussa tuli yksi laaja kaari, jonka johdosta hävittiin voittajalle 2,74 sekuntia. Ilman kaarrosta olisi hävitty hivenen vähemmän. Mutta olipas ihana rata päästellä! Meillä kun oikeissa kisoissa harvemmin on hyppyradat onnistuneet, joten tämä oli hyvä harjoitus. Yhteistuloksella 5 Yarralle toinen sija.

Vetreä veteraani. Morris veteraaneissa HYL. Agirata hyvä, vaikka hyllyttikin. Hyllyn otan täysin omaan piikkiini. Nollaa pukkasi ja onnistuin ohjaamaan Morriksen TAKAISINPÄIN A-esteelle (rata oli sama kuin kisaavilla). Unohdin sitten sen eilisen harjoituksen, missä totesin, että Morris ei käänny pienessä tilassa, kuten kelpiet. Se tarvii ne "rautakankikäännökset" kaukana esteistä. Meni sitten perhana lukemaan mun kropasta, että muka sinne A:lle saisi mennä u-käännöksen jälkeen uudestaan, kun piti kääntyä putkeen. Pelhana vieköön. Hyppyradalla olin aika tiukkana koiralle ja sössin pikkasen. Alussa jo tuli kielto (!) putkelle. Sitten takaakiertohyppyyn sekä kielto, että rima. Sain Morriksen hypyn taakse joo (ei sen vahvin osaamisalue, sanottaisiinko enemminkin mukavuusalueen ulkopuolella liikuttiin...), mutta unohdin käskyttää hyppäämään... Sitten pujottelun loppuun ilmeisesti loput 2 virhettä, vaikka olisi pitänyt antaa vain yksi. Tai jos loppuradalla on tippunut rima, sitä en huomannut. Hyppikseltä siis 25, yhteistulos HYL. Maxiveteraaneissa ei kukaan saanut tulosta, joten siihen A:lle kirmaukseen meni sekin voitto:). Mutta Morris oli onnellinen, pääsihän se vielä kerran agiradalle. Nyt huilitaan pari päivää kunnolla.