Tämän viikonlopun treenit oli poikkeuksellisesti jo lauantaina heppojen aikataulujen vuoksi. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin (saa kerrankin nukkua rauhassa sunnuntai-aamuna, ja sitä paitsi su illalla on 1 startti Tampereella).

Ensin Yellon harjoituksia. Aloitimme kääntymisharjoituksella vauhdin kera, pituutta oli 13:n esteen verran. Ensin mentiin hypyn kautta putkeen (tähän tuli ekan pään ohitus, vasta toisesta sisään, hyvin meni tämä). Putkesta 2 hyppyä luukutusta suoraan, kääntö välistä hypylle, lähetys kärkihypylle ja taas 2 hyppyä suoraan. Seuraavaan kääntöön antoi haastetta se, että putki oli nyt edessä ja kääntävä valssi piti sijoittaa siten, että seuraavan hypyn pystyi tyrkkäämään takaakiertona. Kuten arvata saattoi, putkella oli valtava vetovoima ja eka käännös(yritys) menikin kaarrokseksiL . Takaakierrosta vielä villi loppujuoksu ensin putki, sitten 3 hyppyä, joista 2 suoraan, 3. kääntyi vasemmalle, mutta kaikki sai luukuttaa lujaa. Käännöksiä joutui hiomaan muutaman kerran. Eka oli tavallaan helppo, kun ehdin ottaa etumatkaa koiran ollessa putkessa. Kärkihypyllä (jonne lähetin koiran) oli vähän vaikeuksia malttaa hypätä kunnolla, rima tuli pari kertaa alas, kun olin ottamassa etumatkaa. Tai sitten se seuraava rima. Otin aina seis, kun rima tippui ja korjattiin siitä uudestaan. Kärkihypylle oli saatava koira irtoamaan, käännöskohtaan oli totisesti saatava etumatkaa, jotta putken vetovoiman pystyi eliminoimaan. Takaakierrossa karkasi kerran lähistöllä olevaan putkeen, joka ei kuulunut tähän pätkään (kävin siirtämässä sisäänmenoaukon pois näkyviltä). Kun niitä käännöksiä ja takaakiertoa oli hiottu, saatiin koko pätkäkin menemään sujuvasti ja ohjausta tottelevasti. Koirassa on kuulemma potentiaalia.... jup, tiedetään, lujaahan tuo menee. Kun vaan oppisi jotenkin mukana raahautumaanJ.

Toisella suoritusvuorolla tehtiin lähinnä esteitä. Aloitimme A-esteestä, jonne otimme vauhtia hypyn ja putken kautta. Alastuloon sain tarkennusvinkin: naksautus silloin, kun koira katsoo alas, edesauttaa sitä kontaktin itsenäisyyttä, mihin tähdätään... Pujottelua muutama toisto, ei mitään ihmeellisiä kulmia, perusjuttua. Keinua ilman remmiä, edelleen vähän kaatumista himmaten.

Yarra oli tänään pro, hienot treenit. Vain ohjaaja kämmäsi muutaman kerran, koira kulki kuin unelma ja LUJAA! Aloitimme ratapätkällä, jossa oli ensin 3 hyppyä linjassa, vaan ei suorassa. Niiden jälkeen oli mielenkiintoinen putkeenlähetys toisen putken jäädessä koiran ja ohjaajan väliin. Tässä ei vaikeuksia. Siitä jatkettiin puomille (jossa Yarra oli niin vauhdikas, että ylösmenonami jäi ensin poimimatta) ja keinulle. Keinulta jatkettiin hienosti aika itsenäisesti haettuun hypyn takaakiertoon, josta kääntö A:lle. A:n jälkeen mun piti vekittää seuraavalle hypylle (unohdin..), koska mentiin 2:n käännöshypyn kautta putkeenlähetykseen. Eli hyppyjen välinen kääntöosuus meni pitkäksi, kun unohdin sen vekityksen. Putkesta otettiin koira sylkkärillä toiseen putkeen. Tähän mä halusin kokeilla myös koiran lähetystä ekasta putkesta toisen putken takaa sinne sisäänmenoaukkoon. Vaan ei toiminut, koska ekan putken suuaukko oli hivenen vinossa kohden keskikenttää. Olisi saattanut toimiakin, jos olisi osoittanut suoraan. Eli unohdettiin se siihen. Tästä jälkimmäisestä putkesta oli ahdas vienti seuraavalle hypylle. Ahdas siksi, että putken pää oli mahdottoman tyrkyllä koiran mennä sinne uudestaan. Sijoittauduin putkenpään eteen ja käänsin koiran sylkkärillä ekalle hypylle. Siitä vielä 2 (samat hypyt kuin alkusuoralla) hyppyä ja täyskäännös pujotteluun. Lähetin Yarran mahdollisimman kaukaa pujottelemaan (kulmahan oli sille suljettu) ja se onnistuikin yllättävän hyvin! Olin pujottelun päässä jo vedättämässä kohden seuraavaa hyppyä. Siihen tein valssin, jolla koira käännettiin putkeen toisen putken suuaukon vierestä. Sitten taas siihen toiseenkin putkeen ja vielä hypyn kautta A:lle, johon lopetus. Alkua ei enää toistettu, mutta tuosta A:n vekityksestä eteenpäin tehtiin vielä. Vekityksen kanssa sujui hienosti! Pujottelun jälkeiselle hypylle kehoitettiin tekemään jaakotus, jolla koiran saikin kääntymään tosi näppärästi. Sitten toki / tosin onnistuin saamaan Yarran ulos putkesta, mutta se onkin sitten jo eri juttu:). Kun sen annettiin mennä eikä hätiköity siellä takana, johan pelitti. Aikas hienosti rullasi ja oli kivaakin.

Toka pätkä alkoi hypyltä keinulle ja vähän kinkkinen vienti puomille (minkä ensin tietysti mokasin, vaikka olin miettinyt siihen kaarroksen, jotta vientikulma olisi suora). Puomilta jatkettiin vasemmalle hypylle, josta käännettiin putkelle. Käänsin Yarran hypyn ulkokautta suhteessa putkeen. Ekalla yrittämällä pääsi vähän ryntäämään puomilta kohden putkea, mutta sitten jo kuunneltiin. Putkesta mentiin taas tutusti toiseen putkeen, josta tutusti hypylle putken suuaukon viereen. Nyt en  mennyt tukkimaan tärppiä, koska mentiin vain 2 hyppyä, joiden jälkeen oli tiukka käännös kepeille. En olisi ehtinyt kääntämään koiraa, jos olisin mennyt tekemään samanlaisen sylkkärin. Ei se Yarra sitä putkea tainnut edes silmäillä, joten ei vaikeuksia siinä. Eka pujotteluunkäännös meinasi mennä pitkäksi, mutta hyvin koira korjasi itsensä oikein sisään. Pujottelusta käännyttiin oikealle ja mentiin nyt 2:n hypyn kautta putkeen (ei sitä 3.hyppyä). Tosin Yarra meni kyllä kaikki 3... en ollut tarpeeksi nopea ja napakka käskyssä. Korjattiin tämä. Putkesta jatkettiin vielä 1:n hypyn kautta (tässä vähän hiottiin kaarta pois) putki - tuttuakin tutumpi - toinenkin putki ja vielä pujotteluun (tästä suunnasta häiriönä oli tosi lähellä sisäänsyöttöä hyppy). Yleisön pyynnöstä rata jatkui vielä tuon lopun, kun halusimme testata, häiritseekö se hyppy koiria. Ei ainakaan Yarraa häirinnyt, hyvin löytyi oikea reitti.