Tänään oli 2 agilitystarttia Tampereella. Joo, ihan hyvin (kaiketi) meni, jos ajatellaan tuloksellisesti, ratoihin ei kuitenkaan pysty olemaan mitenkään tyytyväinen. Masennus noiden kontaktien kanssa on nyt melkoinen. Tämä on aika hyvä opetus: luulin tehneeni hyvän pohjatyön, vaan enpäs sittenkään ole onnistunut. Nyt jännitän puomin alastulon lisäksi myös A:n alastuloa!!! Tarttis varmaan ruveta ajattelemaan jotakin henkistä valmennusta muun valmennuksen lisäksi.....

Mutta ratoihin ja tuloksiin. Eka rata oli (maxeille) mitä ilmeisemmin aika kinkkinen. Alussa oli putki puomin alla, ei mitenkään ilkeästi, mutta sinnekin muutama koira suhahti (siis uudestaan putkeen). Lähtö oli hyppy-> putki -> hyppy -> puomi. Puomin alastuloon tuli sitten myös tukku virheitä, ehkäpä se putki siellä ylösmenopäässä hivenen häiritsi ohjaajia, jotka eivät välttämättä ehtineet normaaliin tapaansa alastulolle. Mä karjaisin ajoissa (=liian aikaisin..) Yarralle "vänta" ja väänsin sen väkisin sinne kontaktille:). Seuraava kuvio oli välistäveto hypyillä, joka meni luokattoman pitkäksi, hyi. Kuitenkin selvittiin edelleen virheettä. Loppurata mentiinkin todellista vääntöä, esteiden linjat olivat sellaiset, että lähes koko ajan edessä oli jokin vähän tyrkyllä sopivaan linjaan. Eli kääntelin siinä sitten Yarra väkisin pois vääriltä esteiltä ja pysyttiin kuin pysyttiinkin oikealla kurssilla. A:n alastulo osui luokattoman huonosti (jätin normaalin käsky-setin puoliväliin). Luotettavalta taholta kuitenkin sain tiedon, että 2 tassua oli osunut (tämä luotettava henkilö oli seissyt aivan A:n vieressä). Ja tuomarikin oli sitä mieltä, että ei virhettä. Maalissa siis yllätys: (kanki)nolla. Ja hetken päästä toinen yllätys: ainoa nolla! Siis vieläpä voitto (tuolla esityksellä, huh!).

Toka rata meni ryssiksi heti esteellä nro 2, jäin koiran eteen valssailemaan ja rima alas. A:n alastulo taas huono. Sitten vähän matkaa ihan ok (mm. tosi onnistunut välistäveto, onneksi jotakin valonpilkahdusta tähän murheeseen...), mutta onnistuin tällä radalla sitten päästämään Yarran väärälle esteelle (kun en kääntänyt koiran suuntaa vasemmalle, lähti oikealle, kun oli väärä hyppy linjalla). Lopussa ei virheitä, puomikin meni hallitusti. Treeniä treeniä nyt rutkasti vaan ja toivottavasti saadaan takaisin tekemisen riemu ja ne kontaktit kuntoon. Kuten sanottua: ottaisin nyt paljon mieluummin onnistuneen radan kuin nollavoiton. Mutta aina ei mene niin kuin on toivonut.