*Sunnuntai-aamuun palasi normaalijärjestys. Eli Yarran agitauko on ohi ja treenaaminen jatkuu.

Ekalla pätkällä olin valitettavasti hukassa, kuinka tuon koiran saa oikein käätymään. Rataantutustumisessa oli häiritsevät matalat (mini)rimat, eikä radan hahmotus muutenkaan oikein sujunut. Alussa meni vielä hienosti pituudelta vaikea käännös A-esteelle, valssasin koiralle vähän kaarta. Siitä jatkui 2 hyppyä, joiden jälkeen vaikea taitto putkelle. Jos kierrätit hypyn oikealta puolelta (kuten yritin), vaarana oli mennä samalle hypylle uudestaan (kuten menikin), koska kääntöalue oli tosi ahdas ylimääräisen tärppihypyn takia. Jos taas käänsit vasemmalta, putken väärä pää jäi tosi avoimeksi. Nop, sössin tuossa aikani ja Yarra meni kaikkialle mahdollisille esteille paitsi oikeille.... Sitten aikalisä tuumausta ja muutettiin ohjaus vasemmalle kääntyväksi. Näin siis putki jäi avoimeksi, mutta eipä se Yarraa haitannut. Eli näin se olisi alusta alkaen pitänyt ohjata... Helppo nyt on sanoa, mutta kyllä se alkuperäinen ohjaussuunnittelu oli harvinaisen metsään mennyt. No, ei jääty sitä murhtimaan, jatko putkesta hypyn kautta pujotteluun, käännös, rengas, puomi ja putkeen, joka oli puomin alla. Ekalla yrittämällä muka lähettelin koiraa sinne putkeen ja yritin kiirehtiä persjättöön putken päähän. Koira lähtikin vähän mukaan ja tassut kävivät puomilla. Uusi yritys ja onnistui (vastakädellä näyttö), vielä hyppy ja putkeen vienti ohi tärppipään. Toistokierroksella koko rata puhtaasti ja melko helposti vieden virheettömästi.

Loppuun tehtiin vielä pieni pätkä. Jatkettiin tuosta mihin ekalla radalla jäätiin, eli koira putkeen, persjättö, hyppy ja putki. Putkesta hypylle takaakierto, 2 hyppyä, joista jälkimmäiselle leikkaus ja rata päättyi leiskaukseen A-esteelle. Tämä nyt sentään meni ekallakin yrittämällä virheettä, tosin ennen tuota leikkaus-hyppyä Yarra kyllä reagoi leikkauksen ennakointiini ja meni vähän aikaa hypellen siksakkia puolelta toiselle. Huvittava tapaus tuo koiruus:).