Aloitettiin kuitenkin sellaisella liikkeellä, mitä eilen ei tehty. Eli tunnarilla. Pientä vaikeutusta asiaan toi se, että asettelin tunnarin kotipihaan Yellon ollessa vielä sisällä. Eli ei nähnyt mitä tuleman pitää. Oma vielä hieman piilotettuna, vääriä esillä  oikean ympärillä 7-8. Asetin Yellon istumaan, annoin vihjesanan ja siirryin kapuloiden lähelle. Yellon ilme näytti huonolta, mutta mitä ilmeisemmin se ei olis malttanut odottaa. Lähti vähän turhan lujaa kapuloille. Vauhdista huolimatta onneksi alkoi kapuloilla työskennellä lähes tulkoon samantien. Alkoi haistella takaosasta vääriä, ehti haistella osan ennen kuin tuli oikea vastaan. Nappasi oman epäröimättä ja iloisesti lähti kiikuttamaan sitä mulle. Koiran tekeminen oli iloista ja olemus oli erittäin vapautunut. Jihuu. Kotipihatreeniä ja samanlaista treeniä vieraissa paikoissa. Jos mennään virheittä hmmmm vaikkapa 10 seuraavaa treenikertaa, sitten uskallan varmaan lisätä vaikeustasoa (liikkurin, mutta vien ja piilotan oman itse, liikkuri vie väärät). Ehkä. E_H_K_Ä. Huh.

Palauttavassa osiossa tehtiin vähän seuraamista, palkaten usein. Makuussa kuuntelua eli heitin lelun ja koira odotti vapautuskäskyä. Ei mennyt väärien käskyjen nalkkiin vaan vasta oikeasta vihjeestä liikkeelle. Vielä liikkeestä istuminen ja kaukojen eka vaihto maa-sei. Se ei nytkään onnistunut sieltä kaukaa ohjaten. Onneksi eilen eka vaihto oli maa-is. Seisomaannousu ei olis varmasti onnistunut ekaksi vaihdoksi. Palataan tekemään lyhyemmällä matkalla.