Tampere 25.2.2007

Kisat Tampesterissa Yarran kera. Ei mennyt huonosti ollenkaan, vaikka tämä harjoittelemattomuus koettelee hermoja. Ja taitoja.

Eka rata oli hyppis. Siinä oli alussa vaikea kuvio, jota mietin pitkään kuinka kannattaisi ohjata. Tuskanhiki jo helmeili otsalla ja meinasin jo luovuttaa ennen rataantutustumistakaan. Kunnes tulin järkiini; päätin, että ei se nyt ylivoimaisen vaikeaa voi olla! (Tällä agilitykisakokemuksella). Vaihtoehtoja oli monta, mutta valitsin sen omimmalta tuntuvan ja kävin treenamassa sen harkkahypyillä. Hieman siinä jouduin koiraa hidastamaan, kun tein 2 valssia peräkkäin, enkä pystynyt jättämään koiraa tarpeeksi kauas lähtöön, koska este nro 2 oli rengas. Mutta tein tasan niinkuin päätin ja se meni ihan hienosti. Radan takaosassa alkoivat sitten vaikeudet, en ehtinyt suunnittelemaani vastaanottovalssiin ja jouduin lennosta soveltamaan. Mutta sisulla päätin, että en mokaa, enkä tosiaan mokannut. Klaarattiin loppusuorakin jotenkin, vaikka koira kyllä kyseli lähes joka esteen jälkeen jatko-ohjeita. Kyselimisistä huolimatta ihanneajan alitus, tulos nolla ja sijoitus 3. Se oli todellinen työvoitto! Ja myös "kanki-nolla", kuten tuomarikin palkintojenjaossa huomautti. Mutta nolla kuitenkin!

Agilityrata oli sitten paria kohtaa lukuunottamatta aika "vietävissä" oleva. Tärppikohta joo, mutta ei mitään sikamaisuuksia. Tiesin, että nyt on pistettävä kaikki peliin, koska Yarran nopeus ei ole vielä (toivottavasti) huipussaan. Olin kuitenkin saanut tuolta hyppyradalta itseluottamusta kivasti ja vein suhteellisen varmasti. Valitettavasti loppupuolella rataa tuli pari pientä kömmähdystä ohjaajalle, joista seurasi koiran vauhdin hidastumista. En ehtinyt toivotulla tavalla valssailemaan, ja aikamme painuikin sen verran huonoksi, että 3 nopeampaa nollaa tuli ja meni Yarran ohi. Mutta ohoi; nolla on aina nolla!!

Jos jälkimmäisellä radalla olisimme yltäneet 3 parhaan joukkoon, Yarra olisi noussut kolmosiin. Toisaalta harmittaa, että ei noussut, mutta toisaalta taas ei. Emme me sinne vielä olla valmiita. Tunne on nyt ihan onnellinen, varsinkin, kun aamulla en olisi millään tälläiseen tulossaldoon uskonut. Mutta tuo koira se kai sitten on aika uskomaton pakkaus:)