Olimme vapaaharkkaamassa Yarran ja Yellon kanssa kentällä. Esille saatu estevalikoima oli surkea, koska estekoppien "järjestys" oli järkyttävä!! Yksin sieltä ei saa oikein mitään ulos. Meille tällä hetkellä tärkein este olis puomi, mutta molemmat puomit hirveen estekasan alla, ei toivoa, ei. Jos vkl on porukkaa tarpeeksi paikalla, kopit on kyllä järjestettävä säädylliseen käyttökelpoiseen muodostelmaan.

Mutta jotakin pystyttiin tekemäänkin, onneksi. Yarran teemana olivat lähetykset/tai itsenäiset estesuoritukset, jonka jälkeen/aikana siirryin seuraaviin ohjausasemiin. Ekassa virityksessä koiran lähetys tai oikeammin itsenäisesti suoritettu este oli pujottelu. Tätähän hinkattiin muutama viikko sitten ohjatuissa treeneissä eikä se oikein onnistunut. Tässä ratapätkässä koiran oli tarkoitus pujottella loppuosa itsenäisesti, koska keppien päästä käännyttiin jyrkästi täyskäännös hypylle, josta kuolleeseen kulmaan mutkaputkeen (väärä putkenpää pahasti tyrkyllä). Ekalla otoksella Yarra ei ollut tarpeeksi itsenäinen, enkä siten ehtinytkään näyttämään oikeaa putkenpäätä (meni väärään). Pari krt hiottiin ja sitten jo onnistui! Tokassa virityksessä edelleen koiran tuli pujotella itsenäisesti loppupätkä, taas käännyttiin jyrkästi, nyt eri suunta ja esteenä putki. Mun kannatti putken aikana vaihtaa ohjauspuoli tulevaa hyppykuviota silmälläpitäen (rohkea lähetys putkeen ja persjättö). Tämä menikin sitten jo hienosti! Putkesta tiukka u-käännös hypyllä, josta pyöräytin koiran sylkkärillä edestäni vielä hypylle. Tästä takaisin u-käännöksen jälkimmäiselle hypylle, vielä toinen hyppy eteenpäin (leikkaus) ja taitto A-esteelle. Tämä oli aika hieno vääntö!

Yarran toisella suoritusvuorolla tehtiin sitten sikavaikeaa pujottelukulmaa. Sain päähäni yrittää vähän huonossa paikassa jaakotusta eikä se sitten mitenkään edesauttanut pujotteluunsyöttöä. Ehkä se olis juuri jotenkin onnistunut, mutta pujottelun aloituksen vieressä oli liian lähellä putkensuu.... jotenkin se sekoitti koiraparan pään(!). Eli aloitettiin suoralla rengas-hyppy-putki. Lähetys putkeen mahdollisimman kaukaa, jotta ehdin tuohon typerään jaakotukseen. Se meni hyvin, mutta kun oli pitänyt pyöräyttää koira sinne pujotetteluun, siihen tökkäs. No, unhoitin vihdoin sen jaakotuksen tuohon kohtaan (säästetään se sinne, mihin se paremmin sopii:). Siispä suht perinteinen valssahdus ja koira sylkkärillä sinne pujotteluun. Ei muuten viiemeisen päälle hemaisevasti sekään mennyt, kun oli niitä ihmetoistoja alla. Mutta päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa, nyt en jäänyt tyylipisteitä odottelemaan. Pujottelun päästä taas putkeen, josta nyt jatko oli u-käännös oikealle (eri suunta kuin äsken ja esteetkin vähän eri tavalla). Mahdollisimman itsenäinen uikkari + putkeen lähetys, koska itellä oli kiire persjättöön putken jälkeen. Putkesta toiseen putkeen ja syöttö vielä pujotteluun. Lopuksi pari pujottelua "turvallisesti".

Sitten Yellon treeneihin. Nyt päästään tuohon otsikkoon. Eli tuli siinä kentällä vähän aikaa keskusteltua edellisen vapaaharkkaajan kanssa renkaan treenaamisesta. Hälläkin on suht samanikäinen uusi agilitykoira, kun Yello on. Sanoin siinä ennen heidän poistumistaan kentältä, että maksikoiralla ei mun näkemyksen ja kokemuksen perusteella paljon kannata minikorkeudella olevaa rengasta hyppyyttää. Näin, koska rengas on haastava koiralle just sen tähtäämisen ja liitoradan oppimisen takia. Ja mitäpä tuon keskustelun takia teen? Talvellahan Yello otti muutaman kerran hallissa minirengasta eli pohjaa oli (huikeesti). Hilasin renkaan luonnollisesti maksikorkeuteen. Sitten hain autosta remmin (koira jo olikin jaloissa). Koira renkaan eteen ja hihna renkaasta läpi, ite toiselle puolelle...... ja koira tuleekin jo renkaasta läpi! 2 krt hihnan kanssa ja 2 krt ilman. Ja just eikä melkein juurikin oikea tähtäys. Tuli sitten mieleen yksi toinen kelpie (jolla on ollut tosi varma rengas-suoritus koko kisauransa, kop, kop). Eli Yarran ekat maksirengas-kokeilut oli aika kaoottisia. Se ei uskaltanut itse ja se pistettiin nostamalla läpi, kun ei muuta enää voitu. Parin noston jälkeen oma uskallus kasvoi ja koira alkoi hypätä omatoimisesti. Eli ei siitäkään tuntunut traumoja jäävän, mutta toi Yello oli ainakin tällä kertaa aivan pro!

Kepiteltiin vähän hyvällä ja huonolla menestyksellä. Koira oikealla puolella onnistui 2 pujotteluväliä, vasemmalla 3 väliä. Ensi kerralla varmaan raahaan verkot mukaan. Katsotaan. Lyhyt valssiharjoitus, hyppyjen kautta(viimeiseltä valssikääntö) putkeen. Rimat 45 cm oli vähän liian irtonaisia:(. Hyppytekniikkaa: 3 hypyn suora, lyhyehköt välit, rimat 45 cm. Hitusen rimaa alas. Sitten rimat 55-45-55. Ekalla toistolla eka rima alas. Sitten puhtaasti. Loppuun vielä kaikki 55, ei rimoja alas. Että mä en tykkää tosta rimakorkeuden nostosta 55 cm:iin, mutta katsotaan, oppiiko se tekniikan parannuttua hyppäämään ohjausharjoitteissa 45cm puhtaasti. Jos jatkossakin näyttää siltä, että 55cm menee puhtaammin, sitten ehkä hypätään niitä. Katsellaan sitäkin. Onhan se hyppytekniikka vielä hakusessa luonnollisestikin! Loppuun vielä hyppy - mutkaputki - hyppy - mutkaputki (leikkaus) - loppuun taisteluleikkiä lelulla. Tämä oli niin hauska ja hyvä suoritus, että tehtiin muutama toisto (molempien hyppyjen rima 55 cm, ei yhtään tiputusta). Vaikka lopuksihan oli sitten testattava, että saanko enää kääntymään pois jälkimmäiseltä putkelta ja käänsinkin hypylle. Kääntyi:). Ja rimakin, 55cm, pysyi:).