Yellon kanssa lähikentällä. Ensin vähän seuraamista, joka olikin ok. Sitten heti kärkeen sitä noutoa. Vähän oli pliisua, joo. Ensin loppuosaa palkaten lelulla. Sitten kokonaisia, joista kerran taisin lähettää jo liikkuvan kapulan perään. Sivulletuloihin annoin viereen-muistutuksen. Väljyyttä oli joo, mutta ehkä aavistuksen vähemmän kuin ennen. Autoin kädellä, mutta sen kapulan kanssa on toki muutaman asteen vaikeampaa kuin ilman.

Kaukojakin tehtiin, ne tosi nopeat maahanmenot ovat vaihteeksi kadonneet näköpiiristä. Nyt tehdään vähän hitaammin. Kaikista hitain oli lopun perusasentoon siirtyminen. Toki treenaan näitä loppuasentoja tosi vähän. Täytyisi treenata ilmeisesti enemmän.

Luoksetuloa nyt sitten myös, ensin pysähdyksiä kuten sunnuntain kurssilla tehtiin. Palkkaus pallolla loistavista (nyt niitä oli enemmistö, toki autettuna) ja namilla ja kehuilla muista. Viereentuloja eri etäisyyksistä. Myös liikkeiden aloitukset viereen, ei sivulle. Kuuria, kuuria nyt vaan. Jos se muuttuisi vielä iloksi, kuten aikanaan seuruukin valaistui, kun saatiin oikeat metodit.

Vielä 1 liikkeestä maahanmeno, josta annoin loput palkat. Sitten tuli vielä suunnittelematon paikallamakuu. Kamoja kerätessä huomasin kentän laidassa särjetyn pullon. Koira paikkamakuuseen ja keräsin pois kaikki sirpaleet, mitkä näin. Onneksi Yello ei ollut juossut sinne! Ne sirpaleet kun oli kaukalolaitapinon takana, laiskat kaupungin miehet eivät ole vielä laitoja kesäsäilöön hakeneet. Pirun pullonsärkijät, jättäisivät ne ehjinä, kyllä ne sieltä pois kulkeutuisivat.