Sää on kuin onkin edelleen sellainen, että ulos pystyi lähtemään treenaamaan. Märkää ja kuraista, joo, mutta on se vaan niin paljon mukavampaa ulkona. Saas nähdä muuttuko jo ensi viikolla takatalviseksi. Jos ei, koetetaan taas löytää treenimahista kenttäolosuhteissa! Ps. Yello sai keinulla kuravedet naamalleen, kun keinu laskeutui suoraan vesilätäkköön ja rauhallisestihan esteitä ei voi suorittaa:)-. Mutta eipä se muta tuntunut koiraa häiritsevän, kun ei ihan silmiiin onneksi osunut!

Olin kerrankin tehnyt oikein suunnitelman vapaaharkkoihin. Tosin en ehtinyt sitä kunnolla piirtää mittakaavaan, joten vähän jännitti, kuinka estevälit täsmäävät. Ja yllättävän hyvin täsmäsivät! Vain yksi väli - putkesta putkeen -vienti tasattiin noin 9:ään metriin, niin hyvin loput pelitti.

Tehtiin Yellon kanssa 2 eri pätkää. Ekassa ei ollut mitään monimutkaista, tarkoitus oli vain tehdä puomia osana rataa, sinne mentiin 2 eri kertaa. Eka tulo oli hirveestä loikasta (putki-putki) ja suora lähestyminen puomille. Kuten arvasinkin, kovin ei Yello malttanut jäädä odottelemaan ylösmenossa. Vähän karkas käsistä, mutta osuma oli hieno. Alastulossa sitten jo maltettiin. Puomin jälkeen käytiin ottamassa 1 hyppy takaakiertona, josta sitten kaarrettiin takaisin puomille. Tällaisesta lähestymisestä ei ollut ongelmia malttaa ylösmenossa. Alastulo taas varma. Pientä häröilyä pujottelussa -> käännyttiin ikäänkuin takaisinpäin kepeiltä putkeen. Kerran bongas itsensä takaisin sinne pujotteluun. Sekä yksi kääntöhyppy korjauksesta huolimatta kaarrotti, kaarrotti...

Toka pätkä oli sitten vähän monimutkaisempi. Alkuun halusin renkaan vähän hankalaan kulmaan ja sitten uudestaan sinne suoraan ja vedättämällä. Satuin muistamaan sen viime kertaisten ATT:n kisojen renkaan sivustamenon. Nooh, onpahan nyt ainakin peikko treenattu pois. Alku siis viistohyppy, rengas, sylkkärillä takaakierto, takaisin renkaalle (vedätys), ja siitä keinu. Keinulta oli tarkoitus edetä hypylle, jonka vieressä oli tosi pahasti tyrkyllä putki ja sinnehän se Yello karkasi, kun vein epävarmasti ja varovaisesti. Vihdoin sain sen hypylle, ja sitten lähetys putken toiseen päähän (kuollut kulma), jota Yello ei aluksi (eikä oikein lopuksikaan) löytänyt kunnolla. Ihme juttu, yleensä tämä on Yellon vahvuusaluetta. Ehkä se oli vähän epävarma, kun en saanut sitä heti ymmärtämään sitä hyppyä putken vieressä. No niin tai näin, jotenkin se suu lopulta löytyi. Putkesta sitten vielä vähän hankalasti lähestyttävä puomi (koiraa piti vähän kulmata), joka hienosti. Puomin jälkeen takaakiertohypyt (2 kpl), jossa ekalla suorituksella olin tosi hidas ja jälkimmäinenhän ei sitten onnistunut. Loppupätkä vielä hypyn kautta helppo suljettu kulma kepeille ja vippasu putkeen ja palkkaa.

Toisella yrityskerralla tästä radasta tunaroin urakalla tuota aloitusta. Sitten huokaisin syvään ja päätin, että nyt tehdään parempi suoritus. Sainkin sellaisen draivin päälle, että sellaisella kun pääsis kisaradalle, niin tulostakin jo saattaisi syntyä. Mahtava oli rata ja fiilis! Huomenna sitten Lietoon ja 2 starttia.