Tänään oli Yellon tokokurssin osa 5/5 eli viimeistä vietiin silläkin saralla. Aloitimme perinteisesti luoksepäästävyydestä (Yello yritti loikata "tuomarin" luo vain kerran, jihuu!) ja paikallamakuusta, jossa ei moitittavaa. Siitä jatkoimme sivulletuloharjoitukseen. Ohjaaja meni esim. poikittain koiran eteen tai pari askelta oikealle ja pyysi koiran tästä tulemaan sivulle. Tähän tukuttain toistoja, jokunen aika onnistunutkin. Siitä jatkettiin seuraamiseen, kouluttaja otti kunkin kurssilaisen vuorollaan yksityisesti. Muut teimme odotusvuorolla muita alokasluokan liikkeitä.

Yellon kanssa menimme ensin tekemään hyppyä. Laitoin esteeseen kaikki käytettävissä olevat laudat ja hypylle tuli näin korkeutta noin 60 cm. Yello hyppäsi parhaiten ikinä! Ei mitään vaaraakaan osua esteeseen. Seisomisasentoon meno oli jonkun verran hidas. Seisoi ihan hyvin, jos en mennyt liian lähelle. Eli vielä täytyy vahvistaa esteen takana seisomista ilman, että yhdistetään se muuhun liikkeeseen. Sitten teimme "liikkeestä maahanmenoa". Ensin autoin koiraa kädellä ja kumartamalla, mutta lopuksi teimme jo ilman apuja eli oltiin jo aika lähellä oikeaa suoritusta. Kädessäni tosin oli makupala seuraamisen vahvistamiseksi. Mutta muuten maahan "putoaminen" oli ilman apuja ja myös onnistui siten. Seisomista teimme vähemmän liikkeenomaisesti. Naksuttelin Yellolle oikeasta asennosta (ei seuraamisesta, vaan liikkui vapaammassa muodossa) ja vapautin heti seisomisen tapahduttua.

Seuraaminen on ahdistavaa….. Yello ei ymmärrä, mitä siltä vaaditaan ja on toooosi epävarma. Mun järjen mukaan sen kanssa olisi lopetettava tuo "imutus" (mä en osaa häivyttää sitä, kun en kerran ole tainnut siten opettaa yhtäkään koiraa) ja siirryttävä lelupalkkaukseen. Tässä ei tavoitella mitään kuita taivailta, vaan tyydyttäisiin huonompaankin lopputulokseen. Kunhan koira jotenkin oppisi seuraamaan. No, katsotaan, miten treenausinto riittää ja kestää. Sivussa otin vielä muutaman seuraamiseen liikkeellelähdön (askel oikealle) ilman namia ja lelulla palkaten. Koira oli selvästi enemmän mukana ja jopa hieman innoissaan. Ihme juttu, Yellohan ei ole enää makupaloille ahne, eikä se suhtaudu syömiseenkään enää yhtä innokkaasti kuin alta vuotiaana. Lihapullat eivät ole tarpeeksi hyviä, pitäisi varmaan yrittää keksiä jotakin parempaa. Lopuksi otimme vielä uuden luoksepäästävyyden ja paikallamakuun. Ekaa kertaa Yello ei lähtenyt mun sivulta mihinkään "tuomarin" tullessa kohden (jipii). Istu-käskyjä toki annoin pari, mutta taisi ymmärtää, että hyppiminen ei olekaan sallittua (höh). Paikallamakuu rauhallisin ikinä!!

Treenien päätyttyä otin taas vähän Yarran kanssa liikkeitä: paikallamakuu (paluu koiran luo meni sössiksi ….), seuraamista (meni aika hienosti, kun muistin olla katsomatta koiraan). Vasemmalle käännöksessä Yarra ahdistuu, mutta eiköhän sekin treenillä parane. Pari hienoa hyppyäkin tehtiin, Yarra pysyy kyllä paikoillaan, vaikka tulenkin viereen. Pari vauhtiluoksetuloa (muutin Yarran luoksetulon suoraan sivulle) ja muutama liikkeestä seisominen lopuksi. Tänään muistettiin, mitä se "vänta" tarkoittikaanJ …