Olimme tänään Mouhijärvellä ja mulla oli kolmisen tuntia aikaa tapettavana - no, sehän meni hujauksessa lenkillä + tokoa treenaten.

Yello aloitti ekan setin tunnarilla. Piilotin pelkän oman ruohikkoon. Ei tietysti ongelmia. Sitten oman lisäksi 2 väärää, oma edelleen piilotettuna. Nyt ei näissäkään ongelmia. Seuraamista, käännöksiä, askelsiirtymiä ja juoksua ja hidasta käyntiä. Tästä jatkettiin kaukoihin. Jostakin syystä edelleen se eka seisomaannousukäsky aiheuttaa vain istumista. Pitää oikein miettiä, mistä tämä nyt johtuisi, onnistumisprosentti on liian pieni. Testasin sei-maa-vaihdon suurinpiirtein kisamatkalta. Yello ei edennyt paljonkaan! Istumasta seisomaannousut onnistuivat. Testasin myös sei-is-vaihdon normaalia treeniämme pidemmmältä matkalta, ei kuitenkaan ihan kisamatka vielä. Mutta huipusti meni vaihto - ei edennyt yhtään, vaan hienosti peruutti takaosan päälle ja istahti! Tänään ei ollut takapalkkaa käytössä. Metallinouto hetsaten x2. Ekassa palautusvauhti ei ollut ihan riittävä, siksi uusinta. Uusinnassa reippaampi vauhti. Ekan setin lopuksi ruutuunjuoksuja, pallo ruudussa odottamassa. Ja juoksihan se, ei tässä ole nyt muuta ideaa kuin häivyttää ruudun etuosaan jumiminen pois.

Yello tauolle ja puuhastelimme tovin Yarran kanssa. Jostakin syystä mua naurattaa koko ajan tuon koiran kanssa "tokoillessa". Ensin ruutua (ne jaksa nyt muistaa, onko koskaan otettu, ruudunopettamista Yarralle olen ajatellut kyllä). Jätin nakkeja alustalle ruudun takaosaan. Yarra juoksi sinne hienosti ja jäi seisomaan ilman eri käskyä. Tämä tapahtui useita kertoja, ja aina ilman käskyä ja ilman aikomusta tulla ruudusta pois. Kerran otin jo puolisalaa alustan pois ja lähetin Yarran tyhjään ruutuun. Olis varmaan jopa onnistunut ekalla käskyllä, mutta taskustani olikin tippunut nakkeja matkan varrelle ja Yarra tietysti noukki ne ennen kuin pystyi kuuntelemaan mitään käskyjä. Huonot taskut ja nakkipussit! Lopulta siis, kun nakit olivat mahassa, meni ilman alustaakin ruutuun asti. Lopuksi vielä alusta ruutuun ja varmistus, ettei ole nakkimiinoja. Hyvinhän tuo juoksi. Käskytin vielä maahan ja otin loppuosankin. Lähetysetäisyys ruutuun vaihteli 10-15 metriä. Kaukoja avotyyliin. Istumaannousussa siirtää takapuoltakin (edelleen) eteenpäin, jos ei kädellä ohjaa istumaannousua. Se näets tietää, että nakit on mammalla. Hihitihih!

Sitten molemmat koirat ja ryhmäpaikallaolot. Ekaksi jätin molemmat istumaan. Ihan tarkkaan tiesin, että jossakin vaiheessa Yarra valahtaa maahan, mutta en aikonut sitä korjata, koska on hyvää harjoitusta Yellolle. Ja näin kävikin, vajaa minuutti ja Yarra meni maahan. Yello ei reagoinut. Mun piti vapauttaa noin 1½ minuutin kohdalla, mutta juuri ennen Yello liikutti vähän etutassuja ja korjauksen jälkeen vielä vajaa ½ minuuttia istutusta. Eli vajaa 2 min yht. Makuussa ei kummallakaan ongelmia, aika noin 2½ min.

Yellon tokassa setissä oli ensin ruudussa stoppeja. Lähetin ihan siitä vierestä ja tarkoitus oli vaan palkata hyvistä stopeista. Muutama mallikas stoppi tapahtuikin! Sitten kuningasajatuksena seuraavana liikkeenä liikkeestä istuminen. Ja menihän se - stopeiksi! Sitkeästi Yello seisoi kaikki istu-käskyt, kunnes autoin rytminmuutoksella. Sen jälkeen meni ilman apujakin. Luoksetulon stoppi ihan megahieno! Maahanmeno sitten taas ei.... Läpi koko treenien tehtiin vierelletuloja namipalkalla. Tavoitteena ja toiveissa olisi suoritusvarmuutta ja -nopeutta suoriin sivuilletuloihin.

Juuri kun tultiin loppulenkiltä, huomasin irti olevan koiran auton lähettyvillä. Emäntä ja koira juoksivat ennelta arvaamattomiin suuntiin. Kun olivat tarpeeksi kaukana autosta, juoksin äkkiä autolle koirien kanssa ja sain ne juuri laitettua autoon, kun koira (ja emäntä) tulivat taas parkkipaikalle. Koiran nuori emäntä oli aika epätoivoinen ja pyysi mua ottamaan koiransa kiinni - jos se vain mitenkään onnistuisi. Kyseessä oli sekarotuinen lapinkoira, kaunis kuin mikä. Mutta niin kouluttamaton ja selvästi tapakarkailija. Päästi kyllä ihmisen tosi lähelle, kosketusetäisyydelle, mutta loikkasi juuri ratkaisevalla hetkellä poispäin ennen kuin sai pannasta kiinni. Emäntä yritti jahdata koiraa. Sanoin, että ei kannata, mieluummin on liikuttava poispäin koirasta. Juoksin poispäin ja kutsuin koiraa, ja palkkasin nakilla aina kun tuli mua kohden. Muutaman kerran käskytin istumaan (osasi sen!)  ja koira sai nakin palkaksi. Vikalla kerralla, kun sain koiran perääni ja istumaan käskystä, toinen käsi tarjosi nakkia ja toinen käsi tarttui napakasti kaulakarvoista. Kiinni oli! Kehoitin emäntää lähtemään koiran kanssa treenikenttiä kohden. En mä vaan jaksais sellaista kyttäämistä jokaisen ovenavauksen yhteydessä, että karkaako koira vai ei. Mieluummin näkisin vaivan ja (perus)kouluttaisin koiran!